Mies muutti taloon,

Tauski herkun äärellä

Diiva alkoi tuntea olonsa kotoisaksi uudessa paikassa, joten pystyin hankkimaan hänelle toverin. Kaveri tulisi olemaan leikattu uros. Leikkaus tehtäisiin pari viikkoa ennen kodin vaihtoa, joten kanit viettäisivät ensimmäiset päivänsä eri häkeissä ja ulkoilisivat eri aikoihin. Hieman  reiun viikon eristyksissä olon jälkeen kanit saisivat tutustua toisiinsa valvotusti turvallisessa ympäristössä.

Olin hankkinut poikakanille pienemmän häkin tarvikkeineen. Enää puuttui vain asukas. Olin sopinut kasvattajan kanssa hakevani kanin lauantaina 2.11.2013. Kun hakupäivä koitti, nostin häkin auton takapenkille ja lähdin ajelemaan kohti Vöyriä ja siellä olevaa Skogsbackens-kanilaa. Ajoin Jyväskylään, josta suuntasin Vaasaan. Ohitin Tuurin kyläkaupan. Liikenneympyrän muut käyttäjät kääntyivät sinne, mutta minä jatkoin visusti eteenpäin.

Ensimmäinen kevätulkoilu

Saavuin Vöyriin juuri oikeaan aikaan, mutta paikkakunta oli olettamaani laajempi. Oli metsää, peltoa, hiekkateitä ja turkiseläinten kasvatusta. Ajoin huomaamatta tienhaaran ohi, josta olisi pitänyt kääntyä ja eksyin. Onneksi vastaan käveli lenkkeilijä, joka neuvoi selkeällä ruotsin kielellä minut oikeaan paikkaan. Liki tunnin sovittua aikaa myöhemmin pääsin perille ja näin  tulevan kanini. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä - yksipuolista tosin vielä tuossa vaiheessa. Pitkä ja pimeä kotimatka alkoi. Välillä höpöttelin pojalle ja kerroin tulevasta kodista ja siellä odottavasta tyttökaverista. Kani oli koko matkan hyvin sterssaantunut.

Yöllä olimme perillä ja vasta silloin kani suostui juomaan ja tyhjensi kerralla miltei koko juomapullon sisällön. Diiva innostui tulokkaasta oitis, eikä olisi malttanut millään viettää yötä omassa häkissään. Hän jyrsi kaltereita ja ravasi häkkiä kerroksesta toiseen. Poika sen sijaan pysyi visusti omassa piilossaan. Seuraavana päivänä poika pääsi jaloittelemaan ja olikin innolla haistelemassa paikkoja. Hän antoi jopa silittää itseään. Nopeille liikkeille ja oudoille äänille poika oli arka. Poika löysi lempi paikkansa rappusten alta turvasta. Siellä löhöten hän vietti suurimman osan ulkoiluajastaan.

Diiva oli tulokkaasta villinä. Hän pomppi pojan häkin edustalla ja välillä päälläkin. Haisteli uutta tulokasta kaltereiden takaa ja yritti päästä pojan häkkiin. Vähitellen poikakaninkin mielenkiinto heräsi tyttökania kohtaan. Ja yöt olivat yhtä tuskaa, kun molemmat halusivat päästä toistensa luo. Onneksi karenssiaika olisi pian ohi. Yritin pohtia kuumeisesti pojalle sopivaa nimeä. Kanilassa hän oli Taube, mutta jotain muuta olisi keksittävä. Luonteeltaan niin herttaiselle pojalle.

Kummikoira ihmetelee kania

Sitten koitti päivä, jolloin aloimme harjoiotella yhdessä oloa. Päätin keittiön olevan sopivan neutraali tutustumisympäristö ja kannoin molemmat sinne. Kyllä siinä ensin haisteltiin ja sitten olikin täysi rähinä päällä. Karvat vain pöllysivät. Sama tapahtui joka ikinen päivä. He eivät tulleet juttuun yhtään ja luulin jo joutuvani toisesta luopumaan. Yhtenä viikonloppuna kummikoirani tuli luoksemme kylään. Bostoninterrierinä hän on vilkas tapaus. Ajattelin mielessäni, mitä siitä seuraisi, mutta otin tietenkin ilolla koiran vastaan.

Hän muutti koko elämämme! Kanit olivat peloissaan tästä tomerasta ja touhukkaasta tulijata, joten he hakivat turvaa toisistaan. Yhtä äkkiä kanit eivät enää tapelleet, vaan kyhjöttivät vieri vieressä toinen välillä toista nuollen. Ilman kummikoiraani tähän tilanteeseen olisi mennyt aikaa huomattavasti kauemmin. Tuon viikonlopun jälkeen kanini ovat olleet erottamattomat. Keksin myös viimein poikakanilleni nimen, Tauski. Yleensä lempeä luonne, mutta osaa tarpeen mukaan puolustautua ja kertoa, mikä on hyvä ja mikä ei.

Toverukset ulkoaitauksessa

Tauski on selvästi alistuvampi kani, mutta nykyään antaa välillä Diivan kuulla kunniansa. Tauski on mammanpoika, joka nauttii rapsutuksista ja banaanista. Tauski on myös se, joka sietää kummikoiraani paremmin. Hän haistelee koiraa ja koira tuo kanille lelujaan ja ihmettelee, kun ei toinen ryhdy leikkiin kanssaan. Diivan lähellä koira ei uskalla mennä, koska hän näykkäsee aina, kun koira sattuu liian liki.

Tällä tavoin meidän yhteiselomme käynnistyi - hitaasti ja epävarmasti. 

Karvaisin terveisin

Hanska