Samettinen unelma lähikuvassa,
Tauski ja Diiva
Kuten aiemmin olen kertonut, asuin opiskeluaikani maaseudun rauhassa. Pidin tuosta ajasta kovasti, mutta välillä päivät tuntuivat yksinäisiltä. Lemmikkivalinnassani päädyin kaniin ja päätin ottaa kerralla kasi, jotta heistä olisi seuraa toisileen sillä välin, kun käyn koulussa. Etsin tietoa kanista lemmikkinä, eri roduista ja kasvattajista. Olin yhteydessä pariin kasvattajaan ja sain heiltä hyödyllisiä vinkkejä. Hankin Zooplus.fi-verkkokaupasta puurunkoisen kaksikerroksisen häkin sekä kaikki välttämättömät tarvikkeet. Mustista&Mirristä ostin ruoan sekä ulkoilutusvaljaat. Heinän sain sedältäni. Kaksi viikkoa ennen ensimmäisen kanin saapumista kaikki oli valmista.
Diivan ensimmäinen ilta
Huomasin Apula-lemmikkipalstan sivuilla ilmoituksen myytävästä naaraskanista. Otin yhteyttä ilmoittajiin ja kerroin heille tilanteestani. Sovimme kaupoista saman tien. Maanantaina 16.9.2013 matkasin Helsinkiin ja hain sieltä valloittavan kanineidon. Kanille etsittiin pikaisesti uutta kotia, koska perheessä oli kissoja, joista yksi piti kania paistinaan. Koti oli kanille jo kolmas ja hän oli täynnä taistelujälkiä. Ei varmastikaan helpoin kokemus ensimmäiseksi kaniksi, mutta haasteet eivät minua pelottaneet.
Perhe kutsi kania Kukaksi. Kotimatkalla kerroin Kukalle, että enää hän ei joutuisi omistajaa vaihtamaan, oli edessä mitä hyvänsä. Koko kolmituntisen matkan rupattelin pelokkaalle matkaseuralleni tulevasta kodista sekä kaverista, jonka tulisi saamaan. Pääsimme illansuussa kotiin ja kani hyppäsi heti kaksikerroksiseen asumukseensa, jonka olin sijoittanut eteisen porrastasanteen alle. Saimme mukaan tutun kakkalaatikon, joten vaihdoin sen ostamani tilalle ja annoin iltapalaksi tuttua kuivaruokaa sekä omenapuun oksia ja täytin vesipullon sekä heinäastian. Ensimmäinen yhteinen yö oli aluillaan.
Diiva ensimmäisen kerran ulkona
Yö sujui melko mukavasti. Aamuyöstä tyttö alkoi viskelemään kakkalaatikkoa, joten avasin häkin oven. Hän ei uskaltanut kuitenkaan tulla ulos ensimmäisenä päivänä. Sitten hän keräsi rohkeutensa ja lähti tutustumaan alakertaan. Olohuoneen matosta tuli oitis tytön lempi paikka löhöilyyn. Aina, kun ovi olohuoneeseen avautui, kani oli siellä sillä sekunnilla. Päivisin kani sai liikkua vapaasti eteisessä ja keittiössä, muissa huoneissa valvotusti. Yönsä kani vietti häkissään. Aamuisin kävin avaamassa häkin oven ja menin takaisin yläketraan, jossa itse nukuin. Yhtenä aamuna portikosta alkoi kuulua kiipeämisen ääniä. Eipä mennyt kauaakaan, kun kanin profiili ilmestyi oviaukkoon. Yläkerta ei ollut kaneja varten, mutta menköön tällä kertaa ja niinä parina muunakin kertana.
Kani osottautui uteliaaksi, tarmokkaaksi ja jääräpäiseksi. Hän näytti selvästi, milloin silitykset oli sallittuja ja milloin häneen ei saanut koskea. Alussa näykkimistä ja uhittelevaa käytöstä oli runsaasti. Ainakin edellisessä kodissaan hän joutui puolustamaan itseään, joten käytös juonsi varmasti juurensa sieltä. Minun piti oikeasti voittaa kanin luottamus ja sen rakentaminen ei tapahtuisi hetkessä. Minulla oli aikaa reilu kuukausi siihen, että talouteen muuttaisi uroskani. Jos homma ei alkaisi toimia, toisen kanin ostoa pitäisi lykätä tai perua kokonaan.
Diiva kuusen alla jouluna 2016
Kanineidissä oli luonnetta yllin kyllin. Häntä kutsuttiin Kukaksi, mutta se ei ollut mielestäni sopiva nimi. Hän ei myöskään noteerannut Kukka nimeään millään tavalla. Kului muutama päivä, kun ristin hänet Diivaksi. Siinä oli nimi, joka puki kantajaansa täydellisesti. Vielä tänäkin päivänä nimi on kuvaava. Mitä luottamuksen saamiseen tulee, se kesti pari vuotta. Tauski sai täyden hyväksynnän paljon nopeammin. Nyt olemme hyvää pataa, paitsi silloin, kun pitäisi kynnet huoltaa tai alapää pestä.
Seuraavassa postauksessa kerron poikakanini kotiutumisesta ja näiden kahden kanin ensi kohtaamisista. Kaikki ei sujunut lähellekään niin, kuin toivoin...
Pörröisin terveisin
Hanska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti