Pihapiirin jälkiä,

Pakkanen paukkui ja pelkkä ajatuskin ulos menosta hirvitti. Olin saapunut  Etelä-Savon maaseudulle viettämään neljän päivän minilomaa. Melkoseksi takan edessä kyhjöttämiseksi reissu lopulta meni. Yhtenä päivänä vedin huopatöppöset jalkaan ja lähdin urhoollisesti selvittämään, mitkä metsäneläimet uhmaavat hyytävää keliä ja liikkuvat talon lähettyvillä. Eläinten liikkeitä oli helppo seurata, koska maassa oli kevyt pakkaslumipeite, eikä tuuli osunut pihapiiriin. Oli jälleen aika toimia salapoliisina lumijäljestyksen merkeissä.

Pirtin vieressä seisoo vanha kuusi, jonka suojissa linnuilla on ruokinta-automaatti sekä talipalloja. Jatkuvan ruoan saannin ansiosta pihapiirissä käy useita pikkulintuja, eniten tiaisia. Linnut viettävät aikaansa myös pihan pensaissa, joten suuntasin askelluksen mustamarja-aronian luo. Sen juurella on käynyt melkoinen kuhina. Pikkulintujen jalan- sekä siivenjälkiä oli joka puolella. On paikalla käynyt jokin aika sitten jäniskin pyörähtämässä. Muidenkin kuusen lähettyvillä olevien pensaiden juurelta löytyi samanlaisia jälkiä.

Pikkulintujen lumijälkiä

Metsäjänis oli loikkinut ympäri pihaa jokin aika sitten. Näköjään se käy lintulaudan alla vierailulla yön hämärissä. Vaikka jälkiä ei erota, papanat kertovat omaa tarinaa. Mukavaahan se on, jos mahdollisimman moni eläin lintujen ruokinnasta hyötyy. Jäniksen lumijälki on helppo tunnistaa, koska takakäpälät (7-10 cm) ovat huomattavasti etukäpäliä (5-7 cm) pidemmät. Takimmaisena jälkikuviossa ovat etukäpälien painaumat ja niiden etupuolella takakäpälien painaumat vierekkäin. Jäniksen papanat ovat ruskeita, kuivia ja pyöreitä.

Jänön merkkejä lumella

Lintujen ruokintapaikalla käy toki myös oravia. Tänä talvena niitä on ollut neljä ja ne tulevat hyvin huonosti toimeen keskenään. Tuntuu, että ne ajavat enemmän toisiaan takaa kuin syövät. Jokainen orava saapuu kuuseen eri suunnasta. Seurasin jälkiä, jotka vievät lehtikuusimetsän läpi tiheään metsään. Sinne jäljet loppuivat. Välillä orava liikkuu puita pitkin, mutta enimmäkseen se pomppii maassa piilotellen pähkinöitä kotipolulleen. Oravan etujalat ovat nelivarpaiset ja takajalat viisivarpaiset. Lumeen painautuu pitkät varpaat, joissa on selvästi erottuvat kynnenjäljet. Takajalat (6 cm) osuvat maahan rinnakkain etujalkojen (alle 4 cm) eteen.

Oravan jälkiä

Pihapiiristä löytyi vielä kolmet jäljet, jotka kuuluvat pienille jyrsijöille. Talvella useimmat pikkujyrsijät elävät lumen alla suojassa petoeläimiltä sekä kylmyydeltä. Noustessaan lumen pinnalle niiden jäljet lähtevät pienestä lumireijästä ja päättyvät yleensä pieneen lumireikään. Niin myös tällä kertaa. Hiirien ja myyrien lumijäljet ovat tyypillisimpiä löydöksiä hangella, joten vertasin jälkiä niihin. Kummallaki on etujaloissa neljä kynnellistä varvasta ja takajaloissa viisi. 

Nämä jälkikuviot uskon olevan metsähiiren. Se oli juossut pihatien poikki kääntynyt ja juossut takaisin koloon. Piiskahännästä on jäänyt kuvio vain kinospenkalle. Yleensä hiiri piirtää hännällään kuvion lumeen, niin siksi olen lajin määrittelystä hieman epävarma. Metsähiiren jäljet näyttävät pieniltä oravanjäljiltä.

Metsähiiren jälkikuvioita

Seuraavat jälje ovat kummallisen pyöreitä. Itse en noista selkoa ottaisi, ellen olisi nähnyt niiden tekijää. Myyrä vilahti ohitseni. Jäljet ovat lehtikompostin päällä, joka on esimerkiksi peltomyyrälle hyvin normaali talvehtimisympäristö. Myyrillä on sen verran lyhyt häntä, että siitä ei jälkeä lumelle jää.

Peltomyyrän tepastelua

Mutta kuka on jättänyt lumeen nämä hyppyjäljet?

Jälkiterveisin 

Hanska