Hellurei,

Marraskuu käynnistyi talvisissa tunnelmissa. Tätä olen koko lumettoman ajan odottanut, ihanaa!

Vihdoin ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa blogi-päivitysten kirjaamisen. Olen pyörittänyt ajatusa pienessä mielessäni jo muutaman vuoden ajan, mutta aina on löytynyt monia (teko)syitä asian lykkäämiselle. Suurin syy kirjausten viivästymiseen löytyy mielenkiinnonkohteiden paljoudesta sekä kamppailusta suomalaisuuden perisynnin kanssa.

Miten rajata blogin aihemaailma? Mistä jaksaisin itse innostua viikko toisensa perään? Miten valokuvaustaitoni? Tuleeko tästä täysi fiasko? Rönsyilenkö aiheissa liikaa tai puhunko sivu suun? Olenko mielenkiintoinen persoona? Kiinnostaako postaukeni ketään?

Olenko ennenkään välittänyt muiden mielipiteistä? En ole. Miksi tekisin sitä nytkään? En tiedä... Tai no, kyllä tiedän. Mitä nettiin ikinä laittaakaan, se ei sieltä pois lähde. Netiketti sentään on tuttu ja kummittelee hyväsä mielessä pääni sisällä. Syy, miksi kirjoittamaan ryhtyy, on tietenkin se, että haluaa pistää ajatuksiaan ylös. Näin myös omalta osaltani. Eikä se haittaa, jos tekstejä joku toinenkin lukee. En kuitenkaan kirjoita sydänverellä, vaan keskityn elämänhaluisiin seikkoihin.

Kulunut vuosi on ollut yhtä alamäkeä. On siihen toki mahtunut jonkin verran iloa. Pidän elämästäni ja pyrin joka päivästä löytämään valonpilkahduksia. Tänä vuonna se on kuitenkin aika ajoin ollut mahdotonta. Nyt tunnen jaksavani katsoa taas elämässä eteenpäin. Osittain se johtuu varmasti alkavasta talvesta. Nautin pakkassäästä ja lumen tuomasta valkeudesta, joka puhdistaa mielen. Kauniimpaa en tiedä.

kuva: Hanska

Edelleen olen kysymyksen äärellä, miten rajaan blogini sisällön. Haluan mahduttaa siihen itselleni merkityksellisiä seikkoja. Joskus kirjoitan enemmän, joskus lisään paljon valokuvia. Rakastan liikkua luonnossa, mutta olen myös melkoinen kotihirmu. Puutarhanhoito on terapeuttista puuhaa, mutta asun betoniviidakossa.  Tykkää kokata ja leipoa, mutta ulkosyömien on ihan parasta. Pidän rakennekynsistä sekä huulimeikeistä, mutta huolliteltu persoona en ole. Eläimet ovat ihania, mutta minulla on kokemusta vain omistani. Kirjojen lukeminen lisää yleissivistystä, mutta eivät elokuvatkaa ole hassumpia. Matkustaminen lieventää stereotypioita, mutta kotimaassakin riittää näkemistä.

En vedä sivuilleni tarkkoja raameja, koska en tee niin elämässä muutenkaan. Antaa ajan tehdä tehtävänsä ja näyttää oikean suunnan. Virallisiin luokiteltuihin lokeroihin blogini ei tule täysin uppoamaan, mutta lifesty-luokitus antaa eniten joustovaraa. Eiköhän tästä kuitenkin priimaa pukkaa. Blogin nimi oli sentään helppo pähkäillä. Minulla on useampi lempinimi, eikä kukaan käytä enää oikeaa nimeäni. Kun esittelen itseni vieraille, kerron oikean nimeni ja heti perään sanon, että kyseinen lempinimeni on helpompi muistaa.

Sitten tuli eteeni melkoinen kriisi. Minkä blogialustan valitsen? Sitä en ollut ajatellut yhtään. Luin käyttäjien kommentteja ja blogikirjoituksia blogialustoista. Päätin, että ensimmäisestä blogista en ainakaan mitään maksa. Vaikka osa vaihtoehdoista jäi pois laskuista, silti niitä oli runsaasti. Asiaan pinnallsesti perehtyneenä arvelen, että tämä olisi tarpeisiini sopiva. Ainakin alusta sai eniten kehuja, ja kyllä tämä hyvältä tuntuu nopean tutustumisen jälkeen.

Eiköhän jokainen blogin kirjoittaja ole pyörinyt samojen asioiden äärellä alkuvaiheessa. Vai oliko sinulle kaikki täysin selkeää? Miten sinä teit rajauksen blogisi päälinjoille? Onko rajaus pysynyt, vai oletko muuttanut blogisi aihemaailmaa? Mistä sait inspiraation blogisi nimeen?

Lumisin terveisin

Uusi tuttavuutenne

Hanska