Marraskuu pakettiin,

Näin kuukauden vaihtuessa on aika pistää kulunut kuu pakettiin ja kertailla huippuhetkiä sekä korostaa suositeltavia asoita. Marraskuu on ollut kiireinen, mutta olenhan toki ehtinyt rauhoittua. Tuleva kuukausi tulee olemaan hektisempi, joten saa nähdä, miten pysyn perässä. Kuluneen kuun aikana olen vieraillut Mikkelissä, Tampereella ja mökillä, käynyt teatterissa, lukenut mielenkiintoisen kirjan sekä kokannut maittavaa riistaruokaa.

Vietin pitennettyä viikonloppua tätini luona Mikkelissä. Lumi oli juuri satanut ja kaupunki näytti talviselta ihmemaalta. Päätimme juhlia kyläilyä pikkujoulutunnelmissa. Söimme riisipuuroa ja torttuja, joimme glögiä ja nautimme talven ensimmäisitä joululauluista. Kävimme tutustumassa Kenkäveron tunnelmalliseen miljööhön, josta kuvia näette lähempänä aattoa. Sinisen hetken saapuessa jouluasuun puetut pirtit näyttivät parhaita puoliaan, puhumattakaan päärakennuksesta, joka on taideteos jo itsessään.

Kalevankankaan asuinalueen koristeomenapuut olivat vielä herkullisen värikkäitä.

Tampereen reissulla kävin katsomassa teatteriesityksen Näytelmä joka menee pieleen. Se pyörii Tampereen Teatterin päänäyttämöllä. Esitys oli loistava näin pikkujouluaikaan. Tunnelmaltaan niin intensiivinen, mutta toteutukseltaan kepeän pirskahteleva, joka lopussa sortuu kaaosmaisuuden puolelle. Yleisö sai hykerrellä vedet silmissä alusta loppuun asti katsoessaan draamaseuran murhamysteerin ensi-iltaa. Toteutus oli kerrassaan mainio, näyttelijäsuoritukset olivat ilmeikkäitä ja ajoitukset juuri kohdillaan. Suosittelen esitystä jopa heille, jotka eivät teatteria muuten harrastaisikaan. 

Toinen suositukseni tulee kirjojen maailmasta, Satu Rämön kirjoittama ja WSOY:n julkaisema Islantilainen voittaa aina (2015). Rämö on suomalainen toimittaja, joka sattumusten kautta päätyi Reykjavikiin. Hän on asunut Islannissa jo hyvän tovin ja pitää Salamatkustaja-blogia. Rämön kerronta on sujuvaa ja siinä on tarpeeksi asiatekstiä sekä omakohtaisesti koettua. Hän kertoo rehellisesti sopeutumisestaan uuteen kulttuuriin, kieleen ja ihmisiin. Tämän lämminhenkisen teoksen äärellä aika kuluu nopeasti.

"Islantilaisten mielestä Islanti on maailman paras maa." Kirjan lettuaan ei enää mieti, miksi. Tästä syntyi vain suunnaton halu päästä matkustamaan tuohon luonnonkauniiseen maahan, jossa yhä uskotaan menninkäisiin. 

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, pitää mainita riistaruoat. Toinen puoliskoni toi metsältä eräänä päivänä kotiintuomisenaan jäniksen. Sellaisen valmistamisesta ei minulla ollut kokemusta, joten odotin lopputulosta kauhun sekaisin tuntein. Sillä välin, kun jänistä riiputettiin, etsimme maukasta reseptiä. Päätimme kokeilla jänistä kermaisessa kastikkeessa. 

 

Lisukkeeksi tein perunamuusia höystettynä porkkanalla ja pinaatilla. Herkkua oli, vaikka itse sanonkin. Tällaista ruokaa kehtaisi tarjota vieraillekin!

Minulle selkiytyi kuukauden aikana se, mistä haluan kirjoittaa. Eläimet ja luonto ovat lähellä sydäntäni ja niihin liittyvistä asioista jaksan rupatella loputtomiin. Kaksi edeltävää julkaisuani toteuttavat linjausta hyvin. Välillä tykkään vain fiilistellä ja joskus otan kantaa kärkkäämmällä otteella. Kuun viimeisillä hetkillä tuon esiin parhaita kokemuksiani, jotka saattaisi teitä, rakkaat lukijat, kiinnostaa ja joista voitte inspiroitua. 

Lumisin terveisin

Hanska

Älä osta,

Huomenna on jälleen se kaikkien huulilla oleva päivä, Black Friday. "Yllättäen" tämäkin villitys on saanut alkunsa Yhdysvalloista ja siitä alkaa kauppojen joulusesonki. Musta Perjantai on  kaupoille vuoden suurin yksittäinen ostospäivä. Jos kauppaa on käyty koko vuoden miinuksella, niin kyseisen perjantain jälkeen myydään voitolla vuoden loppuun asti. Aleperjantaita vietetään kiitospäivän jälkeisenä perjantaina. Villitys on levittäytynyt ympäri maapalloa ja tietenkin myös verkkokauppoihin. Tosin verkossa yhä enemmän painoarvoa on saanut Cyber Monday, jota vietetään tulevana maanantaina.

Mainoslehtisiä on tullut sanomalehtien välissä ja ilmaisjakeluiden mukana jo reilun viikon. Lehdet jopa kirjoittavat artikkeleita Mustasta Perjantaista. Katujen valomainoksissa välkkyvät Ale-tekstit, tv:ssä hehkutetaan halpoja hintoja, eikä verkossakaan ole välttynyt hysterialta. Ostakaa, OSTakaa, OSTAKAAAA! Kun meillä Pohjolassa Black Fridayn vietto alkaa saada vankkaa jalansijaa, Yhdysvalloissa sen suosio on kääntynyt laskuun. Ennen, kuin päivästä tulee Suomessa oikeasti merkittävä kulutuspäivä, voisimme kääntää suunnan ja ottaa mallia rapakon takaa. Mihin me tarvitsemme alennuspäivää, kun kaupoissa alennuksi on ympäri vuoden?

Miksi aina pitäisi olla ostamassa jotain uutta? Minulla ainakin on tarpeeksi kaikkea. Tietenkin ruoka on välttämätöntä ja kulutustavaroita sekä vaatteita pitää aika ajoin hankkia. Muut tavarat tuovat mukavuutta elämiseen, helpottavat sitä tai ovat muuten vain kauniita, mutta en niitä välttämättä tarvitse. Kyllä kaapeistani löytyy paljon turhaakin, josta vain ei osaa luopua. Ja jos elämässään on johonkin tottunut, siitä harvoin haluaa luopua tai siirtyä halvempaan tuotteeseen ilman pätevää syytä. Shoppailu on monen mielestä mukavaa ajanvietettä. Uusilla tavaroilla halutaan kenties kohentaa itsetuntoa tai paikata jotain aukkoa elämässä. Tuleeko meistä kaiken sen tavaran keskellä kuitenkaan onnellisia? Ei.

Voisinko elää yhden päivän vuodessa niin, etten osta mitään? Kyllä ja elän useamman päivän vuodessa ilman lompakkoon tai pankkitunnuksiin kajoamatta. Huomenna siihen on jälleen hyvä mahdollisuus, kun vietetään  ÄOM - päivää. Älä Osta Mitään - päivä on lähtöisin Kanadasta ja sitä vietetään tarkoituksella samaan aikaan Mustan Perjantain kanssa. Ajoituksella kritisoidaan ostosvillitystä, joka ennen joulua on pahimmillaan. Päivän tarkoituksena on, nimensä mukaan, viettää vuorokausi ilman rahan kulutusta. Samalla ihmisiä kehotetaan miettimään omia ostotottumuksia ja pyrkimään ekologisempaan kuluttamiseen.

Pohdi seuraavaksi omaa kulutuskäyttäytymistäsi. Mietitkö sinä, mistä ostamasi tuote tai sen raaka-aineet tulevat? Onko taustalla lapsityövoimaa, huonoja tehdasolosuhteita tai palkan riistoa? Kuinka moni eläin on kärsinyt, entä luonto? Kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut, enne kuin se on sinun käsissäsi? Hankitko tuotteesi halpamyynnistä vai panostatko laatuun ja ostat harkiten? Ostatko niin paljon ylimääräistä, että tuotteet päätyvät pilaantuneina/käyttämättöminä kaatopaikalle? Kannatatko kierrätystä ja toteutatko sitä itse? Mitä tuotteen kotimaisuus sinulle merkkaa?

Vaikeita kysymyksiä, tiedän. Älä Osta Mitään - päivä kuitenkin haastaa meidät miettimään kulutuspäätöksiämme ja niiden vaikutuksia ympäristöön. Tämän hetkinen kulutushysteriamme on ympäristölle sietämätöntä, siitä huolimatta olen yksi, joka siihen innokkaasti osallistuu. Huomenna vietän kuitenkin rahattoman päivän.

Ajatuksia ravistelevin terveisin

Hanska

Silmäteräni esittäytyvät,

Opiskellessani korkeakoulussa, päätin toteuttaa yhden haaveistani eli asua maaseudulla. Koska siihen oli oiva mahdollisuus, tartuin oitis tilaisuuteen. Rakastin asua yksin omakotitalossa ilman naapurien läsnäoloa. Lumityöt saattoi aamuisin tehdä vaikka yöpuvussa ja ruohoa leikata nakuna ilman ylimääräistä huomiota. Olen yksinäinen sielu ja rakastan omissa oloissa olemista. Mutta koulun ja kotitöiden vastapainoksi aloin kaivata vuoden jälkeen toisenlaista virikettä. Joten pistin aivolohkoni mietintätöihin ja mitä se keksikään.

Olen ollut syntymästäni lähtien eläinhullu. Kun opin ryömimään, innostuin kuulemma kovin ötököistä. Sen jälkeen paluuta ei enää ollut. Toisilla isovanhemmillani oli maatila, jossa tutustuin monenlaisiin kotieläimiin. Siat ja lehmät olivat suosikkejani. Varsinkin lehmä, joka oli nupo, omisti herttaisen luonteen. Kanat olivat myös suloisia, mutta hanhia ja varsinkin kalkkunoita sekä sonneja pelkäsin kovasti. Vuohelle veimme mökiltä tuliaisiksi punajuuria ja porkkanoita, jotka olivat sen suurta herkkua. Lampaissa ja kanissa vetosivat niiden pehmeät turkit ja sosiaalisuus. Eniten aikaani vietin kuitenkin talovahtien eli koirien sekä kissojen kanssa. Kissat olivat maatiaisia, jotka saivat mennä ja tulla halujensa mukaan. Koirarotu, jota isovanhempani suosivat, oli suomenpystykorva. Hyviä vahteja, joiden ilmeikkäisiin kasvoihin voi vain rakastua.

Kun elämääni katsoo taaksepäin, ei ole vaikea arvata, minkälaiseen ratkaisuun pohdintani johti. Kysymys kuului vain, mikä eläin minulle sopii. Eläimen tulisi olla helppo mukaanotettava, kun lähtee kyläilemään, mutta myös sellainen, joka pärjää yhden yön omillaan. Opiskelin tuolloin ahkerasti, joten lemmikin tuli olla sellinen, joka ei kaipaa jatkuvasti huomiotani. Sen tulisi kuitenkin olla kesy, jonka kanssa voi joka päivä touhuta ja joka tykkää rapsutuksista. Karvaisuus ei ole välttämätöntä, mutta se helpottaa viileästä talvesta selviytymistä. Hoidollisesti sen ei myöskään tule olla erityisen vaatelias, jotta vanhempani ja poikakaverini suostuvat sitä välillä hoitamaan. Koiran vielä joku kaunis päivä tulen omistamaan, mutta se hetki ei ollut vielä. Kissakin pyöri mielessäni, mutta ei kuitenkaan. Halusin jotain erilaista.

Päädyin lopulta siihen, että ostan kaksi saman lajin edustajaa. Silloin niillä on seuraa toisistaan ja minun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos en aina ole läsnä. Laji, johon päädyin, on myös laumaeläin. Kerätessäni tietoa lajista, ihastuin neljään rotuun. Lopulta oli helppo päättää, mitkä ovat minun ensimmäiseni. Yhden rodun pentuja ei ollut sillä hetkellä saatavilla ja toisen rodun pennut olivat jo myyty. Yhdeltä kasvattajalta tulisin saamaan uroksen, joten minun oli löydettävä enää naaras. Ja se löytyikin äkkiä myyntipalstalta. Tilasin hyvissä ajoin netin kautta tarvittavat tavarat ja murkinat, jotta pääsisimme alkuun. Suurin hankintani oli kaksikerroksinen asumus, joka tuntui tyhjänä todela suurelta, mutta on ollut paras ratkaisu asukkaiden tarpeisiin. Joko arvaat, keitä loppuvuodesta 2013 luokseni muutti?

Talouteeni muutti pitkiä korvia, töpöhäntiä ja rummuttavia takajalkoja. Kyllä vain. Mietinnöissä päädyin jatkuvasti kaniin. Ja sain vielä nopeasti ne rodut, joihin olin ihastunut. Naaras on rodultaan rex ja itse sanon häntä lehmäkuvioiseksi. Rexin turkki on lyhyt- ja tiheäkarvainen sekä erittäin pehmeä. Sitä kutsutaankin kuvaavasti samettikaniksi. Luonnetta rexeiltä löytyy ja se ei todellakan jää muiden eläinten varjoon. Huomasin luonteen itseppäisyyden sekä periksiantamattomuuden parissa päivässä. Tästä syystä päätin nimetä kanin uudelleen ja aloin kutsua häntä Diivaksi. Tullessaan minulle Diiva oli jo aikuinen kani, jonka ikää ei ole tiedossa. Hän ei ole näyttelykelpoinen kani, joten korvamerkit ja syntymätodistus uupuvat. Tästä huolimatta neito on valioyksilö, joka kerää ulkonäöllään kaikkien ihailevat katseet. Käytöstavat ovat sitten asia erikseen...

Uroskanini on nimeltään Skogsbackens Taube alias Tauski. Hänet leikattiin ennen muuttoa, joten jälkeläisiä ei ole luvassa, vaikka Diiva niin välillä luulee. Tauski syntyi toukokuussa 2013 ja muutti luoksemme saman vuoden marraskuussa. Rodultaan uros on hollantilainen ja väritykseltään keltamusta japanilainen ja ensimmäiset kuukautensa hän asui ruotsinkielisellä alueella. Tästä syystä ei siis ole mikään ihme, ettei hän aina ymmärrä suomenkieltä. Hollantilaisen tunnistaa hyvin kypärästä ja pöksyistä sekä pyöreästä ulkomuodosta. Näiden kanien tassut ovat niin karvaiset, että niiden on vaikea liikkua parketti-/laminaattilattialla ilman apua. Hollantilaiset ovat seurallisia, uteliaita ja osaavat hypätä korkealle. Leikattuna Tauski on selvästi se alistuvampi kani, joka on melkoinen mammanpoika.

On minulla vielä yksi lemmikki. Hänen kaltaisestaan olen haaveillut ala-asteelta lähtien ja vihdoin elokuussa 2014 toive kävi toteen. Ystävälläni on paljon viljakäärmeitä ja hän päätti kokeilla omien poikasten tekoa. Muniminen ja hautominen onnistivat hyvin ja kuinka ollakaan keväällä munista kuoriutui monta pientä narua. Ennen kuin ystäväni alkoi myymään poikasia maailmalle, sain varata niistä yhden itselleni. Käärmeeni on väriltää ghost eli yksi niistä väreistä, joihin olen mieltynyt. Käärme on uros, joten en halunnut nimetä häntä liian hienosti. Hieman tuumittuani miellyin nimeen Liero. Nimi kuvaa hyvin luonnetta, joka on lieromainen. Ajattelin saavani lemmikin, jota voin pitää huoletta kädessä, mutta toisin kävi. Poika nappaa ihoon kiinni heti, kun terraarioon käden työntää. Ystävystyminen on edelleen käynnissä.

Siinä tuli esiteltyä aarteeni lyhykäisyydessään. Jossain vaiheessa kerron karvakamuistani tarkemmin ja heidän elämänmenostaan saatte luke jatkossa varmasti kyllästymiseen asti. Myös Lierosta on jatkoa luvassa. 

Karvaisin terveisin

Hanska

Kaikkien Yhdysvaltalaisten Presidentti,

Jos tulevan herra presidentin omaa ilmausta käyttää. Hän lupaa olla kansan ääni ja ottaa unohdetut huomioon. Siinä on sellaista puhetta, joka lämmittäisi omaakin sydäntäni. Ainut ongelma on se, että vaaleissa annettuja poliittisia lupauksia ei kannata liiaksi uskoa. Sen asian  olen vuosien saatossa oppinut, vaikka en todellakaan ole mikään politiikkaguru. Iän karttuessa yhteiskunnalliset asiat vain ovat alkaneet kiinnostamaan ja ennen kaikkea mietityttämään.

Nyt, kun Donald Trump on kuuma puheenaihe, annan oman tuotokseni keskusteluun. Heräsin aamuyöstä katsomaan Yhdysvaltojen presientinvaalien loppunäytöstä. Vaikka Trump olikin galluppien mukaan kirinyt, en silti uskonut tulosta todeksi, kun se aamulla Suomessa julkistettiin. Mietin, milloin itseään pitäisi nipistää ja herätä uuteen päivään. Ulkoministerikaudellaan Hillary Clinton oli kansan keskuudessa yksi pidetyimmistä poliitikoista kautta aikain. Hänen kampanja alkoi vahvasti, mutta kannatus ei kestänyt loppuun asti. Ääniä hän sai vastustajaansa enemmään, mutta lopputulokseen se ei auttnut. 

Clintonia pidettiin epäluotettavana,  koska hän on tottunut tekemään töitä katseilta salassa. Hän ei juorua keskeneräisistä töistä ja voi näyttää ulospäin melko kylmältä henkilöltä. Toki hänen uralleen on pari isompaa skandaalia sattunut ja vielä oman miehensä syrjähyppyjen salaaminen viimeiseen asti. Jokaisella presidenttikisaan lähtevällä on omat luurankonsa kaapissa ja niitä on turha peitellä. Clinton on myös nainen. Sekin seikka varmasti vaikutti osaan äänestäjistä. Hän on vahva nainen, mutta naisen vahvuutta pelätään. Miehellä tuo ominaisuus on etu. Clinton olisi ollut poliittisen uransa sekä selkeämmän linjansa takia monen meilestä parempi vaihtoehto presidentiksi, mutta valitsijamiehet päättivät tällä kertaa toisin.

http://www.sxc.hu/

Voiton vei valkoinen bisnesmies, joka puhuu, mitä sylki milloinkin suuhun tuo. Trump on kuulunut sekä demokraatti- että republikaanipuolueeseen. Nyt hän nousi republikaanien riveistä lietsomaan kansaan pelkoa synkkää tulevaisuutta kohtaan. Melkoinen kansankiihottaja hän onkin, kun sai äänestäjät uskomaan suuria puheitaan. Trumpilla oli kampanjan aikana tapana muuttaa näkymyksiään sen mukaan, minkälaiselle kohdeyleisölle hän puhui. Juuri tämän taki luulen hänen onnistuneen puhumaan monelle eri kansakunnan ryhmälle. 

Eritoten Trumppia äänestivät valkoiset amerikkalissyntyiset miehet, mutta suosittu hän oli myös korkeasti koulutettujen nuorten keskuudessa. Mikä asia Trumpissa vetosi juuri näihin äänestäjiin? Vaikka sanotaan, että Trump vaihtoi mielipiteitään ja sanomisiaan miten sattuu ja laukoi suustaan mitä sattuu, arvelen sen olleen tarkkaan harkittua kampanjointia.  Trumppia on väitetty muun muassa manipuloijaksi ja patologiseksi valehtelijaksi. Väitän, että hän on fiksu mies. Hänen strategiaansa kuuluivat röyhkeys, pelottelu, liioittelu, ylilyönnit sekä loanheitto vastapuolen ehdokkaasta.

Trump antoi kamppanjallaan toivoa menetettyjen työpaikkojen paluusta. Teollisuus on ollut vahvasti miehinen ala, mutta tehtaat ovat muuttaneet halvempiin maihin. Miehisillä aloilla työttömyys on rasite ja työtön mies ei voi elättää perhettään, kuten Amerikkalainen unelma vaatisi. Kansalaiset ovat olleet tyytymättömiä poliitikkojen toteutumattomiin lupauksiin ja perinteisen poliittisen järjestelmän toimimattomuuteen. He haluavat toimintaa nyt, eikä puolen vuosisadan päästä. Nämä unohdetutu työttömät uskovatkin Trumpin tuovan pikaista parannusta heidän elintasoonsa työpaikkojen takaisintuonnilla. 

Trump on myös rikas mies, jota moni katsoo kadehtivasti ylöspäin. Hän lupasi rahoittaa oman kampanjansa itse, mutta keräsi siihen varoja jatkuvasti. En usko, että hän on oikeasti niin rikas, kuin väittää olevansa. Tästä puhuu myös verotietojen salaaminen. Hän on röyhkeä mies, joka uskoo vahvasti omaan tekemiseensä keinoja kaihtamatta. Juuri tällaista röyhkeyttä bisnesmaailmassa tarvitaan. Tulevassa virassa hän joutuu totuttuja käytös- ja puhetapojaan muuttamaan ja omaksumaan presidenttiyden tuoman arvokkuuden ja diplomaattisuuden. Edes valtakunnan ykkösmies ei saa aina tahtoaan läpi.

Yllätyksiä ei puuttunut vaalikampanjoinnin aikana ja tuskin tulee puuttumaan tulevien vuosienkaan aikana. Trump ei täytä poliittisia kriteereitä, joita presidentiltä vaditaan. Hänellä on reilu kuukausi aikaa tehdä itsestään edustuskelpoinen ykkösmies. Nyt viimeistään on aika hyvästellä tuo teinipoika, joka puhuu rivoja ja köyrii naisten takamuksia ja tuoda esiin kunniallinen herrasmies, joka katsoo maailmaa avarin silmin. Taitaa kuitenkin käydä niin, että hän haluaa maan kääntyvän enemmän sisäänpäin. Ainakin, jos on uskominen hänen luvattuihin linjauksiinsa.

Nyt jää nähtäväksi, mitkä lupaukset toteutuvat ja kuinka nopealla sykkeellä. Asiaa edesauttaa republikaanien valta niin edustajainhuoneessa kuin senaatissakin, mutta tuskin heistä kaikki on yhtä jyrkällä kannalla tulevan presidentin kanssa. Sooloilu on kaikesta huolimatta Trumpille tulevassa pestissä hankalaa, jopa mahdotonta. Kaikesta huolimatta toivon Trumpille menestystä tulevaan koitokseen ja pitkää pinnaa. Onhan hän se valon tuoja  tuohon pelottavan synkkään maahan.

Nenäpäiväterkuin

Hanska

Hellurei,

Marraskuu käynnistyi talvisissa tunnelmissa. Tätä olen koko lumettoman ajan odottanut, ihanaa!

Vihdoin ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa blogi-päivitysten kirjaamisen. Olen pyörittänyt ajatusa pienessä mielessäni jo muutaman vuoden ajan, mutta aina on löytynyt monia (teko)syitä asian lykkäämiselle. Suurin syy kirjausten viivästymiseen löytyy mielenkiinnonkohteiden paljoudesta sekä kamppailusta suomalaisuuden perisynnin kanssa.

Miten rajata blogin aihemaailma? Mistä jaksaisin itse innostua viikko toisensa perään? Miten valokuvaustaitoni? Tuleeko tästä täysi fiasko? Rönsyilenkö aiheissa liikaa tai puhunko sivu suun? Olenko mielenkiintoinen persoona? Kiinnostaako postaukeni ketään?

Olenko ennenkään välittänyt muiden mielipiteistä? En ole. Miksi tekisin sitä nytkään? En tiedä... Tai no, kyllä tiedän. Mitä nettiin ikinä laittaakaan, se ei sieltä pois lähde. Netiketti sentään on tuttu ja kummittelee hyväsä mielessä pääni sisällä. Syy, miksi kirjoittamaan ryhtyy, on tietenkin se, että haluaa pistää ajatuksiaan ylös. Näin myös omalta osaltani. Eikä se haittaa, jos tekstejä joku toinenkin lukee. En kuitenkaan kirjoita sydänverellä, vaan keskityn elämänhaluisiin seikkoihin.

Kulunut vuosi on ollut yhtä alamäkeä. On siihen toki mahtunut jonkin verran iloa. Pidän elämästäni ja pyrin joka päivästä löytämään valonpilkahduksia. Tänä vuonna se on kuitenkin aika ajoin ollut mahdotonta. Nyt tunnen jaksavani katsoa taas elämässä eteenpäin. Osittain se johtuu varmasti alkavasta talvesta. Nautin pakkassäästä ja lumen tuomasta valkeudesta, joka puhdistaa mielen. Kauniimpaa en tiedä.

kuva: Hanska

Edelleen olen kysymyksen äärellä, miten rajaan blogini sisällön. Haluan mahduttaa siihen itselleni merkityksellisiä seikkoja. Joskus kirjoitan enemmän, joskus lisään paljon valokuvia. Rakastan liikkua luonnossa, mutta olen myös melkoinen kotihirmu. Puutarhanhoito on terapeuttista puuhaa, mutta asun betoniviidakossa.  Tykkää kokata ja leipoa, mutta ulkosyömien on ihan parasta. Pidän rakennekynsistä sekä huulimeikeistä, mutta huolliteltu persoona en ole. Eläimet ovat ihania, mutta minulla on kokemusta vain omistani. Kirjojen lukeminen lisää yleissivistystä, mutta eivät elokuvatkaa ole hassumpia. Matkustaminen lieventää stereotypioita, mutta kotimaassakin riittää näkemistä.

En vedä sivuilleni tarkkoja raameja, koska en tee niin elämässä muutenkaan. Antaa ajan tehdä tehtävänsä ja näyttää oikean suunnan. Virallisiin luokiteltuihin lokeroihin blogini ei tule täysin uppoamaan, mutta lifesty-luokitus antaa eniten joustovaraa. Eiköhän tästä kuitenkin priimaa pukkaa. Blogin nimi oli sentään helppo pähkäillä. Minulla on useampi lempinimi, eikä kukaan käytä enää oikeaa nimeäni. Kun esittelen itseni vieraille, kerron oikean nimeni ja heti perään sanon, että kyseinen lempinimeni on helpompi muistaa.

Sitten tuli eteeni melkoinen kriisi. Minkä blogialustan valitsen? Sitä en ollut ajatellut yhtään. Luin käyttäjien kommentteja ja blogikirjoituksia blogialustoista. Päätin, että ensimmäisestä blogista en ainakaan mitään maksa. Vaikka osa vaihtoehdoista jäi pois laskuista, silti niitä oli runsaasti. Asiaan pinnallsesti perehtyneenä arvelen, että tämä olisi tarpeisiini sopiva. Ainakin alusta sai eniten kehuja, ja kyllä tämä hyvältä tuntuu nopean tutustumisen jälkeen.

Eiköhän jokainen blogin kirjoittaja ole pyörinyt samojen asioiden äärellä alkuvaiheessa. Vai oliko sinulle kaikki täysin selkeää? Miten sinä teit rajauksen blogisi päälinjoille? Onko rajaus pysynyt, vai oletko muuttanut blogisi aihemaailmaa? Mistä sait inspiraation blogisi nimeen?

Lumisin terveisin

Uusi tuttavuutenne

Hanska