Viherkasvien keväthuolto,

Heräsin valoisaan aamuun täynnä energiaa. Päätin käydä kaupassa ostamassa multaa, jotta voisin vaihtaa viherkasveille tuoreen kasvualustan. Näin helmi-maaliskuun vihteessa ei ole mitään parempaa tekemistä, kuin huoltaa kasvit kevätkuntoon. Vähintä, mitä viherkasveille voi tehdä, on poistaa kuihtuneet versot, sumuttaa lehdet suihkepullolla ja tarkistaa lannoitus kuntoon. 

Luulin löytäväni lähimmästä automarketista viherkasveille terkoitettua multaa, mutta eihän siellä ollut. Ostin sitten Musta Multaa hieman isomman säkin, jotta aikanaan saan parvekekukat istutettua omaan laatikkoonsa.

Viirivehka ja multa

Näytöskasviksi valikoitui viirivehka, kosk se on yksi lempikasveistani. Vehka lopetti äskettäin kukinnan, joten nyt on kaikkin puolin hyvä aika vaihtaa mullat. Minulla on tapana poistaa kasvin huonokuntoiset versot sekä kukkineet vanat heti huomatessani, joten sitä ei nyt tarvitse tehdä. Viime keväänä jaoin vehkan juurakon. Periaatteessa minun ei tarvitsisi vaihtaa kasviin multia, mutta ruukku on niin ahdas, että se on tehtävä vuosittain. Voisin toki vaihtaa vehkan isompaan ruukkuun, mutta kyseinen ruukku on hieno ja antaa muuten niin hentoiselle kasville särmää.

Kastelen viherkasvien mullan edellisenä päivänä, jotta ne lähtevät paakkuineen ruukuista ja ylimääräisiltä juurivaurioilta vältytään. Ensin suojaan lattian sanomalehdellä, koska siihen käärittynä mullan voi viedä biojäteastiaan. Sitten kaadan multaa erilliseen astiaan ja sekoitan joukkoon hieman vettä. Näin mullalle saadaan kestävä mururakenne. Mullan vaihdon yhteydessä kasveja ei lannoiteta, mutta minulla on kaksi lannoittajaa (kania) omasta takaa. Otin hieman papanoita ja sekoitin ne multaan. Kanin papanat ovat todella ravinteikkaita, ja olen käyttänyt niitä ulkokasveille. Nyt saavat sisäkasvitkin osansa. 

Luonnonlannoitetta

Kasvi on helpoin irrottaa ruukusta pitämällä toisella kädellä kiinni ruukusta ja toisella peitetään mullan pinta niin, että kasvi jää sormien väliin. Käännä ruukku ylösalaisin, jolloin kasvi irtoaa kuin itsestään. Jos juuripaakun jakaminen ei ole ajankohtaista, paakkua ei rikota. Tällöin vain vioittuneet juuret poistetaan. Jos multatila on ahdas ja juuret ovat kiertyneet ruukunmyötäisesti kehään, on juuret suoristettava ja kasvi istutteva tilavampaan ruukkuun tai se pitää jakaa. Viirivehkan juuret olivat kiertyneet, joten avasin juuristoa ja poistin vioittuneet osat. 

Juurikiertymä avattu

kyseisessä ruukussa on reikä pohjalla, joten tukin reiän sopivan kokoisella kivellä. Jos reikää ei olisi, pitäisi pohja salaojittaa, jotta liika vesi ei jää seisomaan multatilaan. Salaojitus tehdään parin sentin kerroksella kevytsoraa. Sitten pohjalle laitetaan esikäsiteltyä multaa sen verran, että kasvi voidaan istuttaa entiseen syvyyteensä. Tarkista, että kasvi on suorassa ja täytä ruukun reunat mullalla. Jätä ruukun pinnalle kasteluvara. Tiivistä multa kevyesti sormin painaen.

Multa vaihdettu 

Mullan pinnalle voi laittaa kerroksen kevytsoraa, jotta pinta säilyy siistinä. Pikkukärpäset rakastavat märkää multaa, joten soralla voi yrittää hillitä kärpäsongelmaa. Kun olen istuttanut vehkan, sumutan pintamullan sekä kasvuston kosteiksi. Näin jatkan muutaman päivän ajan. Kastelen kasvin aluslautselle. Vältän ensimmäisten kahden viikon aikana mullan kastelua päältä. Näin pyrin välttämään pintamullan liettymistä ja kovettumista. 

Vasta kolmen viikon kuluttua kasvin istuttamisesta alan varsinaisen lannoituksen. Tykkään käyttää kasviravinnepuikkoja, koska ne ovat huolettomia ja turvallisia käyttää. Toivottavasti sait inspiraatiota viherkasvien mullan vaihtoon, koska siitä se kevät vihdoin alkaa!

Kasviravinnepuikkoja

Keväisin terveisin

Hanska

Tunnista 100 lintulajia,

Satuin kuuntelemaan sunnuntaiaamuna Radio Suomea ja sieltä tulevaa ohjelmaa nimeltä Luontoretki. Radio Suomen luonto-ohjelmat ovat vertaansa vailla ja tunnetuin niistä on kerran kuussa kuultava Luontoilta. Haluan mainita myös Minna Pyykön maailman sekä Luonto-Suomen. Näitä ohjelmia kuunnellessa väkisinkin alkaa tehdä mieli Suomalaiseen luontoon ja mahdollisesti kokeilla jotain uutta harrastusta. 

Pistän tähän muistiin, milloin ohjelmat ovat kuultavissa Yle Radio Suomen taajuudella. Toki jokainen lähetys tallennetaan Aareenaan, josta niitä voi kuunnella jälkikäteen.

Luonto-Suomi: keskiviikkoisin klo 18.03
Luontoilta: kerran kuussa keskiviikkona klo 18.03
Luontoretki: sunnuntaisin klo 8.10
Minna Pyykön maailma: sunnuntaisin klo 13.03 

Luontoretki-ohjelmassa Mika Ekholmille etsittiin uutta harrastusta eläinten sekä kasvien maailmasta. Juha Laaksonen esitteli erilaisia mahdollisuuksia ja lopulta Ekholm päätyi lintujen tunnistamiseen. Suomen juhlavuoden kunniaksi on kehitelty teema "Tunnista 100 lintulajia". Tottakai päätin itsekin tarttua tuohon haasteeseen! Linnut ovat kiinnostavia ja tykkään havainnoida lintulaudan elämää aina, kun sellaisen näen.

Talitiainen

Ajattelin heti, että tuo on helppo homma. Sata tulee täyteen hetkessä, kun tunnistan jo mielestäni melko paljon lintuja. Yleisimmät lajit tunnistan kyllä, mutta eihän niistä tule täyteen kuin joku 50 lajia ja sitten, kun jokainen laji pitäisi vielä vuoden aikana havaita. Riittääköhän pelkkä äänen tunnistaminen? Ruisrääkän tunnen äänestä, mutta en ulkonäöltä, jos sattuisin näkemään. Sellainen mitättömän näköinen ruskea olento, jota harvoin näkee. Oma ratkaisuni on, että eräiden lajien kohdalla tunnistettu ääni riittää.

Voi olla, että joudun tekemään kevään ja kesän aikana muutaman linturetken, jotta lajimäärä tulee täyteen. Kevätmuuton aikaan ryntään lintutornille, kesäyönä suuntaan metsämaille ja syksyllä kanalintujahtiin. Pöllöt ja haukat ovat minulle vaikeita. Pöllö on pöllö ja haukka on haukka, sen enenpää erittelemättä. Olisi kyllä hienoa oppia tunnistamaan noiden jalojen lintujen eroavaisuuksia, jotta osaisi erottaa vaikka kanahaukan hiirihaukasta. Huuhkajan ja lapinpöllön erotan muista, mutta siihen se jääkin, ja niitä en varmaankaan tule näkemään edes vilaukselta.

Merelliset lajit joudun jättämään heti laskuista pois. Viime viikolla kävin Lapissa, jossa näin kuukkeleita. Pari viikkoa sitten havaitsin elämäni ensimmäiset pyrstötiaiset mökillä ja ne vasta olivatkin kauniita. Tänä vuonna toivon löytäväni monia mielenkiintoisia lajeja ja oppivani linnuista lisää. Esimerkiksi varpunen ja pikkuvarpunen olisi mukava erottaa toisistaan, niin ne saisi lisättyä listaan. Siispä lintukirja käteen ja innolla uusien lajien tunnistukseen.

Untuvaisin terveisin

Hanska

Ruokaa - vatsa huokaa,

Onni elää pienissä arkisissa asioissa, kuten maukkaassa kotiruoassa.

Hirvifilee auraperunoilla

Onnea on myös se, että taloudessa asuu eräilijä, joka tuo ilolla ruokaa pakkaseen. Jo useamman vuoden ajan  olen syönyt pääasiallisesti ruokia, joissa käytetään hirvenlihaa. Tämän talven aikana olen saanut tutustua uusiin makuelämyksiin metsäjäniksen, valkohäntäpeuran ja villisian myötä. Aiemmin olen syönyt heinäsorsaa, kanadanhanhea, teereä ja sepelkyyhkä. Äskettäin olen saanut maistella niin metson kuin pyynkin lihaa

Lihan ohella pakastimemme täyttyy lohikaloista. Järvikalat pyrimme syömään saman tien. Oma lempi kalani ruoanlaitossa olisi hauki, mutta sitä en juurikaan enää syö, koska eräilijä ei pidä sen mausta. Kerran tai pari kesässä minun on kuitenkin pakko haukea saada joko paistettuna tai savustettuna. Talviaikaan paistetut ahvenet ovat parasta murkinaa.

Riistakäristys perunamuusilla

Käytän kokkailuissa paljon oman maan vihanneksia, marjoja sekä metsän antimia. Koko talvikaudeksi ne eivät riitä, mutta vuoden vaihteen yli niillä pärjää hyvin. Yhteiskunnassamme on viime vuosina herännyt lähi- ja luomuruokabuumi. Itse en ole ikinä ajatellut olevani moisten innostusten kuluttaja, mutta sehän minä juuri olen. Yleensä kamppailen trendejä vastaan, mutta tässä minä haluan olla mukana.

Tiedän olevani etuoikeutettu ja olen siitä hyvin kiitollinen. Vaikka lohi tai hirvenjauheliha välillä alkavatkin tökkiä, syön niitä silti mukisematta. Uusien reseptien kokeileminen on antoisaa puuhaa, koska aina voi löytyä uusi suosikki. Uusin huippu löytö on lohipyttipannu, mutta tänään tarjolla oli jotain paljon perinteisempää.

Lohimedaljonki kanttarellikastikkeella

Kirjolohimedaljongit kanttarellikastikkeella

Lohi:

500 g kirjolohta/lohta

merisuolaa

rouhitta valkopippuria

Kastike:

3 dl kanttarelleja

2-3 kevätsipulia (tai nippu ruohosipulia)

1 rkl vehnäjauhoja

2 dl kuohukermaa

suolaa

mustapippuria

persiljaa/timjamia

25 g voita

Lisäksi:

perunoita

Pese perunat ja kuori halutessasi. Keitä perunat runsaassa vedessä kypsiksi. Laita uuni lämpenemään 225 °C:seen. Poista kalasta ruodot ja viipaloi filee neljään osaan. Leikkaa kunkin  viipaleen keskeltä viilto nahkaan asti. Taita nahkapuolet vastakkain. Nosta medaljongit leivinpaperoidulle uunipellille. Rouhi mausteet pinnalle. Paista kaloja uunin keskitasolla noin 7 minuuttia. Tee kastike puhistamalla sienet ja silppuamalla niitä hieman. Sulata voi pannulla ja kääntele sieniä voissa niin kauan, että suurin osa nesteestä häviää. Pilko sipulit ja lisää pannulle. Ripottele vehnäjauho pinnalle ja kääntele seosta hetki. Kaada kerma joukkoon ja anna kastikkeen kiehua kasaan noin 5 minuuttia. Mausta kastike ja lisää persilja- tai timjamisilppu. Kokoa annos ja nauti.

Ruokaisin terveisin

Hanska