Jälkiä lumella,

Talvi on parasta aikaa eläinten jälkien tarkkailuun. Eläin  jättää lumeen jäljen, jota se ei mennessään peittele. Sen tähden saaliseläimille luminen aika on vaarallisinta aikaa, koska petoeläimen on helppo seurata sen jälkiä. Jälkivanaa seuraamalla voikin päästä jyvälle eläimen liikkeistä. Jäljistä voi erottaa muun muassa sen, milloin eläin on löytänyt saalistettavaa tai toimittanut itse paistin virkaa, milloin eläin on vain jolkotellut ja milloin levännyt. Jälkiä voi seurata tulosuuntaan tai menosuutaan tai tietyltä alueelta voi kartoittaa mahdollisimman monen eläimen jäljet.

Hirven lumijälki

Talvinen metsä voi näyttää hiljaiselta ja asumattomalta, mutta monet nisäkkäät ovat jalkeilla ympäri vuoden. Metsäkannalinnut antavat tarkkailulle lisää haastetta. Eläimet liikkuvat mieluiten yön hämärissä ja päivät lepäävät suojissaan. Myös paukkupakkasilla ja lumisateella eläimet viihtyvät suojassa ja liikkuvat vain välttämättömän. Metsään kannattaa lähteä sellaisena tuulettomana ja lauhahkona talvipäivänä, jonka edeltävä päivä on ollut lumisateeton. Pyry ja tuuli peittävät mahdolliset jäljet nopeasti. Jäljestäminen onnistuu helpoiten nuoskalumessa, johon jäljet jäävät selkeinä. Tällöin painaumasta voi erottua selkeästi varpaan- sekä kynnenjäljet. 


Jäljestämistä voi harrastaa siellä, missä eläimet liikkuvat. Jälkiä voi seurata vaikka omassa kotipihassa, lähimetsässä tai pellolla. Tiheässä metsässä eläinten jälkiä on huomattavasti vähemmän kuin metsäaukealla tai metsän laitamilla. Autiotalojen ympäristöt sekä ruokinta-alueet kannattaa aina tutkia tarkkaan. Itse näin tällä viikolla ensimmäistä kertaa villisikojen sorkkien painaumia hangessa. Lauma oli viihtynyt ruokintapaikalla ja tonkinut sen mullospelloksi. 

Villisian lumijälki

Jalanjälkeä määriteltäessä on tärkeää mitata sen koko. Huomionarvoista on se, että jälkien ikä ja lumitilanne vaikuttavat jälkien kokoon. Laske myös kuvion varpaanjäljet. Lumesta on syytä tutkia yksittäisen jäljen lisäksi neljän raajan jättämä jälkikuvio eli se, millainen kulkutapa eläimellä on ja kuinka pitkä on askelväli. Nisäkkäillä on neljä erilaista kulkutapaa, jotka määrittävät kulloinkin askelvälin: käynti, ravi, laukka ja loikka/hyppely. Linnuilla jäljet ovat vuoroaskeleita tai hyppelyä parijaloin. Jälkiä seuraamalla voi törmätä ulosteisiin, maakupaikkoihin sekä ruoantähteisiin, jotka auttavat osaltaan lajin tunnistamisessa.


Jälkien tunnistamisessa alkuun pääsee uteliaalla mielellä. Oikein hyvänä apuvälineenä toimii jälkiopas. Kirjoja on tehty useampia, joista jokaisessa on omat hyvät puolensa. Ainakin suurempien kaupunkien kirjastoista oppaita on lainattavissa, jos omaan hyllyyn ei sellaista halua heti hankkia. Aina jälkiä ei löydy heti tai ne ovat niin suttuisia tai vanhoja, ettei niistä ota selvää. Kiireessä jäljestämisestä ei tule mitään, vaan siihen on varattava aikaa. Tee mukaasi kunnon eväät ja pukeudu lämpimästi kerroksittain. Paikasta riippuen menopeliksi voi valita vaikka lumikengät tai sukset. Lähde liikkeelle aamuhämärissä, jotta ehdit kotiin päivännäön aikaan.

Valkohäntäpeuran askellus

Lumijälkisin terveisin

Hanska