Lintujen jouluherkku,

Maalla, jossa joulua vietin, oli jääkaapissa ollut liki vuoden verran vähän käytetty kookosrasvapaketti. Mietin, mitä herkkua siitä voisi valmistaa. Ainoa käyttötapa, jonka itse tiedän, on riisimuromakeiset. Jouluna tulee muutenkin herkuteltua, joten nameja on turha tehdä yhtään lisää. Itse en edes välitä kookoksen mausta eli roskiinko rasva pitäisi heittää...

Sitten olin muistavinani jotain ja kyllä. Viimeisimmässä Suomen Luonto-lehdessä on ohje, miten linnuille valmistetaan talikranssi. 

Kuva lehden mallista

Ohje Johanna Mehtolan tapaan:

1. Sulata 500 g kookosrasvaa kattilassa
2. Lisää rasvaan 1 l lintujen siemensekoitusta ja sekota
3. Vuoraa kakkuvuoka kelmulla ja täytä se rasva-siemenseoksella
4. Laita vuoka tasaiselle alustalle ja pidä yön yli kylmässä
5. Irrota kakku muotista, pujota naru ja ripusta pihapuuhun

Meillä kakusta tuli hieman pienempi rasvamäärästä johtuen. Pistimme kranssiin Gourmet-siemensekoitusta sekä kokonaisia maapähkinöitä ja omenapaloja. Massan kovetuttua irrotin kelmun vuoasta upottamalla kakkuvuoan kuumaan  veteen. Kelmu olikin sitten hankalampi irrotettava, kun se oli kurtussa ja massa jähmettyessään "niellyt" kurtut sisäänsä. Lopulta sain kelmun revittyä irti ja ripustettua kranssin kuuseen. 

 Lopputulos

Hienohan siitä tuli! Ensimmäisenä päivänä tintit eivät uskaltautuneet maistamaan. Seuraavana aamuna siemenkranssilla kävi jo melkoinen kuhina tali- ja sinitinteistä. Töyhtö- ja hömötiaiset näyttivät mieluummin tyytyvän perinteisen lintupuurin antimiin. Tämän herkun valmistan tulevana talvenakin.

Kokeilevin terveisin
Hanska

Metsän asukkaiden joulurauha,

"Joulun sanoma rauhasta kuuluu kaikille... Julistetaan siis täten yleinen joulurauha kaikille metsän asukkaille, kehottamalla kaikkia tätä rauhaa kunnioittamaan sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään." (Ote joulurauhan julistuksesta metsän eläimille)

Eläinten joulurauhan julistus kuuluu hyvään metsästystapaan ja on peräisin riistakulttuurista. Virallisesti metsäneläinten joulurauha alkaa jouluaattona kello 12.00 ja kestää joulupäivän iltaan. Monet metsästysseurat/metsästäjät jatkavat hiljaisuutta vielä tapaninpäivän. Lakiin eläinten joulurauhaa ei ole määritelty, mutta se joka rauhaa rikkoo, ansaitsisi mielestäni osakseen yleistä paheksuntaa.

Julistuksen taustalla on kaksi kristillisen maailman uskomusta. Ensiksi uskomus siitä, että jouluyönä kaikki metsän olennot ovat ystävällisiä toisilleen. Pedot eivät saalista, joten saaliseläimet saavat liikkua vapaasti. Yöllä eläimet kokoontuvat jopa yhteiselle jouluaterialle. Toisekseen kristillinen ajatus siitä, että jouluna on oltava hyvä heikommilleen. Vaikka joulu osuu keskelle metsästyskautta, pitävät metsästäjät huolen siitä, ettei joulun rauhaa rikota.  

Puutarhan jänöt

Koska jouluna ei pääse metsälle, on silloin hyvä aika tehdä metsästystaikoja tulevalle vuodelle. Nykyään taikojen toteuttaminen tuo haastetta ja jotkut eivät ole enää lain puitteissa toteutettavissakaan. Tässä muutama entisaikainen uskomus.

1. Jouluna metsäneläimiä tulee ruokkia runsain eväin, jotta metsän herra Tapio pysyy hyvällä tuulella. Tänä päivänä tiedetään, että eläinten talviruokintaa on jatkettava koko talven ajan. Jos päätät tarjota metsäneläimille/linnuille ruokaa aattona, on sitä jatkettava routaisen ajan loppuu saakka.

2. Linnustajien on syytä suunnata joulukirkkoon ja kähveltää sieltä toimituksen aikana poltettujen kynttilöiden pätkiä. Kynttilänpätkillä pyyhittään ansoja ja näin taataan tulevan kauden lintusaalis.

3. Jos joulukirkossa katsoo kovaluontoista miestä purren samalla hammasta, löytää varmasti karhunpesän. Metsän herra Tapoi ei vain aina pidä pesillä kävijöistä ja voi johdattaa metsästäjän metsänpeittoon eli kadoksiin.

4. Jos metsästysaseesta haluaa osumavarman, on se piilotettava joulukirkon ajaksi kirkon kynnyspuun alle. (Tätä taikaa en suosittele kenenkään kokeilemaan)

Talitiainen

Nykyään eläinten joulurauha ei kohdistu vain riista-/metsäneläimiin. Koska lemmikkieläimistä on tullut tärkeitä perheenjäseniä, halutaan julistuksen koskevan myös heitä. Pidetään siis hyvä huoli kotieläimistä myös jouluna ja annetaan heille rutkasti hellyyttä ja herkkuja vain kohtuudella.

Jouluisin terveisin

Hanska

Jälkiä lumella,

Talvi on parasta aikaa eläinten jälkien tarkkailuun. Eläin  jättää lumeen jäljen, jota se ei mennessään peittele. Sen tähden saaliseläimille luminen aika on vaarallisinta aikaa, koska petoeläimen on helppo seurata sen jälkiä. Jälkivanaa seuraamalla voikin päästä jyvälle eläimen liikkeistä. Jäljistä voi erottaa muun muassa sen, milloin eläin on löytänyt saalistettavaa tai toimittanut itse paistin virkaa, milloin eläin on vain jolkotellut ja milloin levännyt. Jälkiä voi seurata tulosuuntaan tai menosuutaan tai tietyltä alueelta voi kartoittaa mahdollisimman monen eläimen jäljet.

Hirven lumijälki

Talvinen metsä voi näyttää hiljaiselta ja asumattomalta, mutta monet nisäkkäät ovat jalkeilla ympäri vuoden. Metsäkannalinnut antavat tarkkailulle lisää haastetta. Eläimet liikkuvat mieluiten yön hämärissä ja päivät lepäävät suojissaan. Myös paukkupakkasilla ja lumisateella eläimet viihtyvät suojassa ja liikkuvat vain välttämättömän. Metsään kannattaa lähteä sellaisena tuulettomana ja lauhahkona talvipäivänä, jonka edeltävä päivä on ollut lumisateeton. Pyry ja tuuli peittävät mahdolliset jäljet nopeasti. Jäljestäminen onnistuu helpoiten nuoskalumessa, johon jäljet jäävät selkeinä. Tällöin painaumasta voi erottua selkeästi varpaan- sekä kynnenjäljet. 


Jäljestämistä voi harrastaa siellä, missä eläimet liikkuvat. Jälkiä voi seurata vaikka omassa kotipihassa, lähimetsässä tai pellolla. Tiheässä metsässä eläinten jälkiä on huomattavasti vähemmän kuin metsäaukealla tai metsän laitamilla. Autiotalojen ympäristöt sekä ruokinta-alueet kannattaa aina tutkia tarkkaan. Itse näin tällä viikolla ensimmäistä kertaa villisikojen sorkkien painaumia hangessa. Lauma oli viihtynyt ruokintapaikalla ja tonkinut sen mullospelloksi. 

Villisian lumijälki

Jalanjälkeä määriteltäessä on tärkeää mitata sen koko. Huomionarvoista on se, että jälkien ikä ja lumitilanne vaikuttavat jälkien kokoon. Laske myös kuvion varpaanjäljet. Lumesta on syytä tutkia yksittäisen jäljen lisäksi neljän raajan jättämä jälkikuvio eli se, millainen kulkutapa eläimellä on ja kuinka pitkä on askelväli. Nisäkkäillä on neljä erilaista kulkutapaa, jotka määrittävät kulloinkin askelvälin: käynti, ravi, laukka ja loikka/hyppely. Linnuilla jäljet ovat vuoroaskeleita tai hyppelyä parijaloin. Jälkiä seuraamalla voi törmätä ulosteisiin, maakupaikkoihin sekä ruoantähteisiin, jotka auttavat osaltaan lajin tunnistamisessa.


Jälkien tunnistamisessa alkuun pääsee uteliaalla mielellä. Oikein hyvänä apuvälineenä toimii jälkiopas. Kirjoja on tehty useampia, joista jokaisessa on omat hyvät puolensa. Ainakin suurempien kaupunkien kirjastoista oppaita on lainattavissa, jos omaan hyllyyn ei sellaista halua heti hankkia. Aina jälkiä ei löydy heti tai ne ovat niin suttuisia tai vanhoja, ettei niistä ota selvää. Kiireessä jäljestämisestä ei tule mitään, vaan siihen on varattava aikaa. Tee mukaasi kunnon eväät ja pukeudu lämpimästi kerroksittain. Paikasta riippuen menopeliksi voi valita vaikka lumikengät tai sukset. Lähde liikkeelle aamuhämärissä, jotta ehdit kotiin päivännäön aikaan.

Valkohäntäpeuran askellus

Lumijälkisin terveisin

Hanska