Laineilla Saimaalla,

Viikonlopun vietin Lappeenrannassa, yhdessä Suomen kauniista kesäkaupungista. Onko maassamme muita kuin kauniita kesäkaupunkeja? Mikä kaupunki on viihtyisä ja kotoisa myös talvella? No joka tapauksessa piipahdin Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa. Lauantai päivä oli vihdoin kesäinen, joten päätimme käydä Saimaan risteilyllä.

Alkumatkassa

Olisimme halunneet mennä saaristoristeilylle, mutta tuona päivänä oli tarjolla vain reissu kanavalle. Viimeksi olen päässyt kokemaan kanavaseikkailua Niilillä, joten hauskahan se on kokeilla Suomessakin. Saimaan Risteilyt Oy: n laivamatka kesti kaksi tuntia ja maksoi 20 €/hlö. Jos minulta kysytään, niin melko kallista lystiä tuo oli. Jos sää olisi ollut yhtään kehnompi, olisin sanonut: "Ei."

 Luukkaansalmen silta

Kaukaan tehdasalue

Lähdimme matkaan satamasta ja pääsimme istumaan laivan aurinkokannelle. Jos olisimme saapuneet paikalle yhtään myöhemmin, olisimme joutuneet tyytymään sisätiloihin, koska perässämme alukseen lappasi lauma venäläisiä turisteja. Minulla ei tietenkään ollut päälläni kuin t-paita ja aurinko porotti liki pilvettömältä taivaalta. Koko kesän olen säästynyt kärventymiseltä, mutta viime metreillä dekolteeni punertui kiitettävästi. Voi nahka parkaa!

Mälkiän sulku tyhjenee

M/S Saimaa Margareta kyyditti meitä muunmuassa Kaukaantehtaiden ja Kekkosen puiston ohi aina ensimmäiselle sululle asti. Mälkiän sulku on Saimaan kanavan korkein sulku ja sen putouskorkeus on 12,4 metriä. Saimaalta poistuttaessa koimme melkoisen pudotuksen ja palatessamme kohotuksen. Vaikka matka olikin melko lyhyt, oli se antoisa karuine kalliomaisemineen ja auringonpaisteineen. Suosittelen kokemusta erityisesti lapsiperheille.

 Kalliosaari

Sulku täyttyy

Illalla kävimme vielä syömässä ravintola Wolkoffissa. Jos haluat syödä hyvin ja fiinisti, käy ehdottomasti maistamassa  Wolkoffin tarjonta. Et taatusti tule pettymään!

Sataman vesisuihku

Laivaterveisin

Hanska

Metsämansikkaa pakkaseen,

 Metsä- eli ahomansikka (Fragaria vesca)

Metsämansikan lehti

Kylläpä viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänytkin aikaa. Kesällä tosin on hyvä ottaa rennommin ja nautiskella hetkellisestä vapaudesta. Kyllä se arki sieltä kohta koittaa. Viime kirjoitukseni käsitteli puutarhamansikkaa, joten mikä olisikaan parempi idea kuin mansikan poiminta... En ole ennen säilönyt metsämansikoita, mutta sain aatteen työkaveriltani. Hän toi minulle pari minigrip pussillista pakastamiaan metsämansikoita ja ne antoivat kääretorttuun mukavan kirpeyden. Kokeilin niitä myös karpalokiisselin koristeena ja toimivat hyvin. Koska metsämansikka on pakastettuna kirpeä, sitä ei tarvitse paljoa. Sen takia juuri minigip pussit ovat hyviä kerta-annoksia.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium)

Onko tämä piippopaksupää?

Mökkimme lähettyvillä olevaan metsään on pari vuotta sitten tehty avohakkuu. Entisen metsänpohjan ovat valloittaneet niin metsämansikat, vadelmat kuin niittykukatkin. Paikka kuhisi elämää pörriäisten ja perhosten mudossa. Pari sisiliskoakin onnistuin havaitsemaan. Kun aloitin marjojen keruun, aurinko paistoi täydeltä terältä. Ennen kuin sain pienen astiani täyteen, vettä satoi kaatamalla. Tämä kesä on ollut yhtä auringon ja vesisateen kamppailua. Vaikka itseä välillä tämmöinen sää korpeaa, on luonto siitä selvästi nauttinut.

Joku monesta heinälajistamme

Jokin hopeatäpläperhonen

Sain mansikoita pakastimeen kahdeksan pussillista, joista jokaiseen laitoin 60 grammaa marjoja. Se riittänee ensimmäiseksi talveksi. Ensi keväänä nähdään, olisiko pussukoita pitänyt olla enemmän. Olin marjastamassa ehkä hieman liian myöhään, sillä osa mansikoista oli jo pehmeitä. Siitä ehkä johtui makea mansikan tuoksu, joka huumasi minut. Mansikan poiminta oli todella mukavaa, kun ei ollut itikoita ja välillä jokunen marja lipsahti omaan suuhunkin. Illalla löysin yhden punkin niskasta, mutta sen sai irrotettua helposti.

Seuraavaksi jään odottamaan reissua sieniapajille.

Sateen jälkeen taivahalle katsomaan jos jäät

Sateenkaariterkuin

Hanska