Juhannusretki,

Pääsyliput ostettu

Tänä vuonna juhlin mittumaarittia hieman toisin. Perjantaina hoidimme kaikki perinteiset juhannus puuhat alta pois ja lauantaina oli aika lähteä kesäretkelle Mustilan arboretumiin. Olimme matkalla hieman yhdeksän jäljestä. Lauantai osoittautuikin mahtavaksi reissupäiväksi, sillä aurinko pilkisteli väliin ujosti pilven takaa. Sunnuntaiksi on povattu rankkaa sadetta.

Kartiovalkokuusen lajikkeita

Jättituijametsässä

Mustilan arboretum on 120 hehtaarin kokoinen puistoalue, jonka perusti A.F. Tigersted vuonna 1902. Alueella kasvaa satapäin puu- ja ruohovartisten kasvien lajeja. Itseäni kiinnostaa erityisesti havukasvit ja niitä puutarhasta löytyy lähes 100 lajia. Mustila tunnetaan kuitenkin parhaiten rhododendroneistaan ja atsaleoistaan, joita kasvaa yli 150 lajia ja lajiketta.

Hibatuija oli uusi tuttavuus

Lempipuitani ovat hemlokit sekä koreanpihta ja kumpiakin puistosta löytyi. Arboretumissa oli hienosti istutettu samoja lajeja laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Kävelimme muun muassa hemlokki- ja jättituijametsän sekä alppiruusulaakson halki. Kun tietä käveli puulajialueelta toiselle ja välillä eksyi pienemmille poluille, metsän tunnelma muuttui sitä mukaan. Aina ei voinut olla aivan varma siitä, missä maassa olimmekaan.

Vuorihemlokki

Uusi puututtavuus minulle oli purppurapihta, jämäkkä oksainen, oksat kiersivät tasaisesti runkoa ja kauempaa katsotuna kokonaisuus näytti harmoniselta. Siinä vasta kaunis puu!

Purppurapihta

Viisi mielestäni kauneinta havupuulajia ovat:

1. Kanadanhemlokki (Tsuga canadensis)
2. Koreanpihta (Abies koreana)
3. Purppurapihta (Abies amabilis)
4. Mänty (Pinus sylvestris)
5. Kataja (Juniperus communis)

Douglaskuusen kaarna kuin korkkia

Lisää postauksia reissulta on luvassa seuraavissa jaksoissa!

Havutervesin

Hanska

Korvasieniä hautausmaalta,

Kesäinen hautausmaa

Ihanaa kesän aloitusta kaiken kokoisille opiskelijoille! Tällä viikolla on saatu jo nauttia helteestä ja suvi näyttää toden teolla viimeinkin alkaneen. Minä päätin vierailla torstaina hautausmaalla, jossa toisen puolen sukuni sukuhauta sijaitsee. Ajattelin viedä haudalle kieloja, sillä mummoni piti niistä kovasti ja nyt nekin ovat aloittaneet kukinnan.

Ensin pyöräilin mummon ja papan entiselle asunnolle ja poimin sieltä lemmenkukkia. Matkalla hautausmaalle tien välittömässä läheisyydessä kedon laidalla kasvaa laaja kielokasvusto, josta sain kimppuun täydennystä. Kukkakimpusta tuli ihanan ilmava sekä hempeä. Enpä tullut ajatelleeksi tätä aiemmin, mutta kimppu sopii mainiosti Suomi 100-teemaan.

Kieloja ja lemmenkukkia

Päätin vielä kierrellä hautuumaalla ja katsoa, missä vaiheessa hautausmaan työt ovat ja minkälaisia kesäkukkia omaiset ovat muistomerkkien eteen tuoneet. Käytävät olivat siistit ja kukkaloisto monenkirjava. Siinä haahuillessani havahduin kiviaidan toiselta puolelta kuuluvaan kuivan heinän kahinaan. Kurkistin aidan toiselle pulella ja siinä tovin tuijotettuani havaistin siilin. Sain seurata sen päiväunille menoa. Kun sopiva kohta ja asento löytyi, siili rauhottui ja jätin sen vetelemään sikeitä rauhassa.

Siili heinikossa

Lähdin kävelemään aidan vierusta kohti porttia, kun eteeni tupsahti korvasieni. Muistan lukeneeni sienioppaasta, että korvasienet kasvavat kuivemmilla paikoilla. Aloin tutkimaan hautausmaata kiinnostuneemmin silmät tarkkaavaisina maahan naulittuna. Siellä täällä kasvoi yksi sieni ja lopulta päädyin suuren kiven luo, jonka viereltä löysin yhden isomman yksilön. Kaivoin pussin repusta ja keräsin sienet talteen. Niitä oli huikeat yhdeksän kappaletta.

Korvasieni

Korvasienet kiven juurella

Olen kerran aiemmin, muutama vuosi sitten, tehnyt korvasienimuhennosta ja tykkäsin siitä. Puolitin sienet ja huuhtelin ne viileässä vedessä. Nykyisen opin mukaan korvasieniä pitää keittää kahdessa eri vedessä viiden miinuutin ajan (yhteensä 10 min.). Otin homman varman päälle ja ensin nopeasti ryöppäsin sienet ensimmäisessä vedessä ja keitin kolmessa vedessä välissä aina sienet huuhtoen (15 min.). Varmuudella sienet nyt olivat syömäkelpoisia. Samalla etsin netin ihmeellisestä maailmasta maukasta korvasienimuhennosreseptiä.

Keitetyt korvasienet ja silputtu keltasipuli

KORVASIENIMUHENNOS

Jouduin reseptiä soveltamaan, sillä eihän minulla ollut lähellekään tarpeeksi sieniä. Yrttinä käytin oreganoa ja lisäsin soseeseen hyppysellisen suolaa.

5 dl keitettyjä korvasieniä
25 g voita
1     keltasipuli
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl  maitoa
2 dl  kuohukermaa
  valkopippuria
  oreganoa
  (suolaa)

Esikeitä korvasienet huolellisesti. Sulata voi paistinpannulla, lisää joukkoon sienet ja silputtu sipuli. Haihduta sienistä vesi. Lisää jauhot, ruskista pari minuuttia. Sekoita maito ja kerma keskenään ja kaada sieniseokseen. Anna seoksen tekeytyä hiljalleen poristen, välillä sekoitellen. Lopuksi lisää mausteet ja tarkista maku. Nauti keitettyjen perunoiden tai pastan seurana.

Korvasienimuhennos perunapedillä

Sieniterkuin

Hanska