Laineilla Saimaalla,

Viikonlopun vietin Lappeenrannassa, yhdessä Suomen kauniista kesäkaupungista. Onko maassamme muita kuin kauniita kesäkaupunkeja? Mikä kaupunki on viihtyisä ja kotoisa myös talvella? No joka tapauksessa piipahdin Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa. Lauantai päivä oli vihdoin kesäinen, joten päätimme käydä Saimaan risteilyllä.

Alkumatkassa

Olisimme halunneet mennä saaristoristeilylle, mutta tuona päivänä oli tarjolla vain reissu kanavalle. Viimeksi olen päässyt kokemaan kanavaseikkailua Niilillä, joten hauskahan se on kokeilla Suomessakin. Saimaan Risteilyt Oy: n laivamatka kesti kaksi tuntia ja maksoi 20 €/hlö. Jos minulta kysytään, niin melko kallista lystiä tuo oli. Jos sää olisi ollut yhtään kehnompi, olisin sanonut: "Ei."

 Luukkaansalmen silta

Kaukaan tehdasalue

Lähdimme matkaan satamasta ja pääsimme istumaan laivan aurinkokannelle. Jos olisimme saapuneet paikalle yhtään myöhemmin, olisimme joutuneet tyytymään sisätiloihin, koska perässämme alukseen lappasi lauma venäläisiä turisteja. Minulla ei tietenkään ollut päälläni kuin t-paita ja aurinko porotti liki pilvettömältä taivaalta. Koko kesän olen säästynyt kärventymiseltä, mutta viime metreillä dekolteeni punertui kiitettävästi. Voi nahka parkaa!

Mälkiän sulku tyhjenee

M/S Saimaa Margareta kyyditti meitä muunmuassa Kaukaantehtaiden ja Kekkosen puiston ohi aina ensimmäiselle sululle asti. Mälkiän sulku on Saimaan kanavan korkein sulku ja sen putouskorkeus on 12,4 metriä. Saimaalta poistuttaessa koimme melkoisen pudotuksen ja palatessamme kohotuksen. Vaikka matka olikin melko lyhyt, oli se antoisa karuine kalliomaisemineen ja auringonpaisteineen. Suosittelen kokemusta erityisesti lapsiperheille.

 Kalliosaari

Sulku täyttyy

Illalla kävimme vielä syömässä ravintola Wolkoffissa. Jos haluat syödä hyvin ja fiinisti, käy ehdottomasti maistamassa  Wolkoffin tarjonta. Et taatusti tule pettymään!

Sataman vesisuihku

Laivaterveisin

Hanska

Metsämansikkaa pakkaseen,

 Metsä- eli ahomansikka (Fragaria vesca)

Metsämansikan lehti

Kylläpä viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänytkin aikaa. Kesällä tosin on hyvä ottaa rennommin ja nautiskella hetkellisestä vapaudesta. Kyllä se arki sieltä kohta koittaa. Viime kirjoitukseni käsitteli puutarhamansikkaa, joten mikä olisikaan parempi idea kuin mansikan poiminta... En ole ennen säilönyt metsämansikoita, mutta sain aatteen työkaveriltani. Hän toi minulle pari minigrip pussillista pakastamiaan metsämansikoita ja ne antoivat kääretorttuun mukavan kirpeyden. Kokeilin niitä myös karpalokiisselin koristeena ja toimivat hyvin. Koska metsämansikka on pakastettuna kirpeä, sitä ei tarvitse paljoa. Sen takia juuri minigip pussit ovat hyviä kerta-annoksia.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium)

Onko tämä piippopaksupää?

Mökkimme lähettyvillä olevaan metsään on pari vuotta sitten tehty avohakkuu. Entisen metsänpohjan ovat valloittaneet niin metsämansikat, vadelmat kuin niittykukatkin. Paikka kuhisi elämää pörriäisten ja perhosten mudossa. Pari sisiliskoakin onnistuin havaitsemaan. Kun aloitin marjojen keruun, aurinko paistoi täydeltä terältä. Ennen kuin sain pienen astiani täyteen, vettä satoi kaatamalla. Tämä kesä on ollut yhtä auringon ja vesisateen kamppailua. Vaikka itseä välillä tämmöinen sää korpeaa, on luonto siitä selvästi nauttinut.

Joku monesta heinälajistamme

Jokin hopeatäpläperhonen

Sain mansikoita pakastimeen kahdeksan pussillista, joista jokaiseen laitoin 60 grammaa marjoja. Se riittänee ensimmäiseksi talveksi. Ensi keväänä nähdään, olisiko pussukoita pitänyt olla enemmän. Olin marjastamassa ehkä hieman liian myöhään, sillä osa mansikoista oli jo pehmeitä. Siitä ehkä johtui makea mansikan tuoksu, joka huumasi minut. Mansikan poiminta oli todella mukavaa, kun ei ollut itikoita ja välillä jokunen marja lipsahti omaan suuhunkin. Illalla löysin yhden punkin niskasta, mutta sen sai irrotettua helposti.

Seuraavaksi jään odottamaan reissua sieniapajille.

Sateen jälkeen taivahalle katsomaan jos jäät

Sateenkaariterkuin

Hanska

Epähedelmän lumoa,

Lauantaina alkoi yhtä äkkiä marjattamaan ja mietimme päämme puhki, mistä nyt tähän hätään mansikoita saisi. Torilta toki marjoja saa, mutta se olisi liian helppoa ja toriaika alkoi olla ohi. Kävimme kysymässä torin paikalliselta marjamyyjältä, onko heidän tilallaan itsepoimintamahdollisuutta. No tottahan toki heillä on. Myyjä soitti kotiin ja varmisti, että marjoja on vielä poimittavana ainakin yhden ämpärillisen verran.

Mansikka on epähedelmä

Niin päädyimme Taikapuuhun - Hyvän mielen marjatilalle. Taikapuu ei ole mikään pieni tila, sillä sieltä voi poimia niin mansikat, vadelmat, pensasmustikat, omenat, herukat, kirsikat, luumut, päärynät kuin marjatuomipihlajan marjatkin. Heidän erikoisuutena ovat vadelma-, mansikka- sekä pensasmustikkaviljelmät, jotka ovat kasvutunneleissa. Tämän lisäksi mansikoita ei suinkaan poimita maantasalta vaan rintakehän korkeudelta. Kätevää!

Malli mansikan kasvatuksesta 

Vielä raakoja mansikoita

Minä todella tykkään poimia itse omat marjani. Silloin tietää varmasti, kuinka laadukasta sato on. Samalla saa napsia makupaloja omaan suuhun ihan ilmaiseksi, jopa usein niin paljon, että lähtiessä on jo huono olo. Yleensä marja- ja hedelmätilat ovat kauniilla paikoilla. Taikapuussa törmäsin pitkästä aikaa räystäspääskysiin. Se oli "lintubongarille" iso juttu. Sato oli vasta kypsymässä, niin tällä kerralla keskityin enemmän poimimiseen. Tulevana viikonloppuna kypsiä mansikoita onkin jo todenteolla. Lauantaina valtaosa mansikoista oli vielä raakoja.

Vadelmien sesonki alkanee vasta viikon kuluttua. Joitakin kypsiä marjoja siellä täällä kasvustoa näkyi, mutta maistaa en niitä tohtinut, kun  isäntä tuli juuri silloin kanssamme jutustelemaan. Muuten olisin kyllä rohmunnut niistä muutaman.

 Rehevät vadelmakasvustot

Vadelma

Kotiin päästyämme söimme oitis mansikoita vaniljajäätelön kera. Sitten teimme puolitoista annosta perinteistä mansikkahilloa talven varalle. Muutaman rasian säilöimme pakkaseen ja loput söimme tuoreeltaan, koska niin nautittuna mansikka on mielestäni parasta. Vielä pitää käydä keräämässä toinen 10 kilon ämpärillinen mansikkaa pakkaseen, jotta sillä selviää ensi kevääseen. Miten sinä tykkäät syödä mansikoita ja mikä on mielestäsi paras marja?

Mansikkasaalis

Hillopurnukat jäähtymässä

Taikapuussa parasta on paikan siisteys, hyvälaatuiset marjat/hedelmät, joitakin marjoja voi kerätä sateella tunneleissa ja se, että viljelyssä ei käytetä kasvinsuojeluaineita. Jos asut Etelä-Savossa tai mökkisi on Mikkelin tai Pieksämäen maakunnissa, suosittelen ehdottomasti marjaretkeä Haukivuorelle Taikapuuhun. Ohikulkumatkalla olijat, voivat käydä poimimassa matkaeväät mukaansa. Tästä se marjastuskausi alkaa, joten nauttikaamme metsien ja puutarhojen antimista!

Maistuvin terveisin

Hanska

Kuvia Mustilan arboretumista,

Lupiinit & kotkansiivet taustalla

Lahokanto

Kesäkuu kului odotettua nopeammin ja heinäkuukin on jo puolessa välissä. Paljon olen ehtinyt tekemään ja osan kesälomastakin viettää. Kamera on kulkenut mukanani ja seuraaviin kolmeen blogitekstiin aiheet on jo haalittu. Pitäisi enää ehtiä muokkailla kuvat ja kirjoittaa tekstit, mutta näin kesällä tuntuu ajan olevan todella kortilla. Tiedän ajan puutteen olevan vain tekosyy, mutta eihän tämä mikään leipätyö ole.

Euroopanmarjakuusi

Purppurapihta

Viime kirjoituksessa lupasin palata vielä Mustilaan ja sen nyt toteutan. Vieläkään ette saa kuvia rhododendroneista eli alppiruusuista ettekä atsaleoista. Niiden aika on tuonnempa, kun on taas aika miettäa, mitä uutta tulevana suvena pihalleen hankkisi.

Jättituijametsässä

Kiviportaiden tunnelmaa

Tämän pitempään en aikaanne varasta. Kiitos, kun luit tämän lyhyen tekstin. Nyt ulos nauttimaan auringonpaisteesta, kun se vielä tovin valaisee pihamaata.

Vuorihemlokin versoja

Ruusu- ja helmiorapihlaja

Kesäterkuin

Hanska

Juhannusretki,

Pääsyliput ostettu

Tänä vuonna juhlin mittumaarittia hieman toisin. Perjantaina hoidimme kaikki perinteiset juhannus puuhat alta pois ja lauantaina oli aika lähteä kesäretkelle Mustilan arboretumiin. Olimme matkalla hieman yhdeksän jäljestä. Lauantai osoittautuikin mahtavaksi reissupäiväksi, sillä aurinko pilkisteli väliin ujosti pilven takaa. Sunnuntaiksi on povattu rankkaa sadetta.

Kartiovalkokuusen lajikkeita

Jättituijametsässä

Mustilan arboretum on 120 hehtaarin kokoinen puistoalue, jonka perusti A.F. Tigersted vuonna 1902. Alueella kasvaa satapäin puu- ja ruohovartisten kasvien lajeja. Itseäni kiinnostaa erityisesti havukasvit ja niitä puutarhasta löytyy lähes 100 lajia. Mustila tunnetaan kuitenkin parhaiten rhododendroneistaan ja atsaleoistaan, joita kasvaa yli 150 lajia ja lajiketta.

Hibatuija oli uusi tuttavuus

Lempipuitani ovat hemlokit sekä koreanpihta ja kumpiakin puistosta löytyi. Arboretumissa oli hienosti istutettu samoja lajeja laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Kävelimme muun muassa hemlokki- ja jättituijametsän sekä alppiruusulaakson halki. Kun tietä käveli puulajialueelta toiselle ja välillä eksyi pienemmille poluille, metsän tunnelma muuttui sitä mukaan. Aina ei voinut olla aivan varma siitä, missä maassa olimmekaan.

Vuorihemlokki

Uusi puututtavuus minulle oli purppurapihta, jämäkkä oksainen, oksat kiersivät tasaisesti runkoa ja kauempaa katsotuna kokonaisuus näytti harmoniselta. Siinä vasta kaunis puu!

Purppurapihta

Viisi mielestäni kauneinta havupuulajia ovat:

1. Kanadanhemlokki (Tsuga canadensis)
2. Koreanpihta (Abies koreana)
3. Purppurapihta (Abies amabilis)
4. Mänty (Pinus sylvestris)
5. Kataja (Juniperus communis)

Douglaskuusen kaarna kuin korkkia

Lisää postauksia reissulta on luvassa seuraavissa jaksoissa!

Havutervesin

Hanska

Korvasieniä hautausmaalta,

Kesäinen hautausmaa

Ihanaa kesän aloitusta kaiken kokoisille opiskelijoille! Tällä viikolla on saatu jo nauttia helteestä ja suvi näyttää toden teolla viimeinkin alkaneen. Minä päätin vierailla torstaina hautausmaalla, jossa toisen puolen sukuni sukuhauta sijaitsee. Ajattelin viedä haudalle kieloja, sillä mummoni piti niistä kovasti ja nyt nekin ovat aloittaneet kukinnan.

Ensin pyöräilin mummon ja papan entiselle asunnolle ja poimin sieltä lemmenkukkia. Matkalla hautausmaalle tien välittömässä läheisyydessä kedon laidalla kasvaa laaja kielokasvusto, josta sain kimppuun täydennystä. Kukkakimpusta tuli ihanan ilmava sekä hempeä. Enpä tullut ajatelleeksi tätä aiemmin, mutta kimppu sopii mainiosti Suomi 100-teemaan.

Kieloja ja lemmenkukkia

Päätin vielä kierrellä hautuumaalla ja katsoa, missä vaiheessa hautausmaan työt ovat ja minkälaisia kesäkukkia omaiset ovat muistomerkkien eteen tuoneet. Käytävät olivat siistit ja kukkaloisto monenkirjava. Siinä haahuillessani havahduin kiviaidan toiselta puolelta kuuluvaan kuivan heinän kahinaan. Kurkistin aidan toiselle pulella ja siinä tovin tuijotettuani havaistin siilin. Sain seurata sen päiväunille menoa. Kun sopiva kohta ja asento löytyi, siili rauhottui ja jätin sen vetelemään sikeitä rauhassa.

Siili heinikossa

Lähdin kävelemään aidan vierusta kohti porttia, kun eteeni tupsahti korvasieni. Muistan lukeneeni sienioppaasta, että korvasienet kasvavat kuivemmilla paikoilla. Aloin tutkimaan hautausmaata kiinnostuneemmin silmät tarkkaavaisina maahan naulittuna. Siellä täällä kasvoi yksi sieni ja lopulta päädyin suuren kiven luo, jonka viereltä löysin yhden isomman yksilön. Kaivoin pussin repusta ja keräsin sienet talteen. Niitä oli huikeat yhdeksän kappaletta.

Korvasieni

Korvasienet kiven juurella

Olen kerran aiemmin, muutama vuosi sitten, tehnyt korvasienimuhennosta ja tykkäsin siitä. Puolitin sienet ja huuhtelin ne viileässä vedessä. Nykyisen opin mukaan korvasieniä pitää keittää kahdessa eri vedessä viiden miinuutin ajan (yhteensä 10 min.). Otin homman varman päälle ja ensin nopeasti ryöppäsin sienet ensimmäisessä vedessä ja keitin kolmessa vedessä välissä aina sienet huuhtoen (15 min.). Varmuudella sienet nyt olivat syömäkelpoisia. Samalla etsin netin ihmeellisestä maailmasta maukasta korvasienimuhennosreseptiä.

Keitetyt korvasienet ja silputtu keltasipuli

KORVASIENIMUHENNOS

Jouduin reseptiä soveltamaan, sillä eihän minulla ollut lähellekään tarpeeksi sieniä. Yrttinä käytin oreganoa ja lisäsin soseeseen hyppysellisen suolaa.

5 dl keitettyjä korvasieniä
25 g voita
1     keltasipuli
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl  maitoa
2 dl  kuohukermaa
  valkopippuria
  oreganoa
  (suolaa)

Esikeitä korvasienet huolellisesti. Sulata voi paistinpannulla, lisää joukkoon sienet ja silputtu sipuli. Haihduta sienistä vesi. Lisää jauhot, ruskista pari minuuttia. Sekoita maito ja kerma keskenään ja kaada sieniseokseen. Anna seoksen tekeytyä hiljalleen poristen, välillä sekoitellen. Lopuksi lisää mausteet ja tarkista maku. Nauti keitettyjen perunoiden tai pastan seurana.

Korvasienimuhennos perunapedillä

Sieniterkuin

Hanska

Keväisen luonnon päivä,

Lauantai kului pihalla kasvimaata tehden ja perennapenkkejä mullittaen sekä lannoittaen. Keväisen luonnon päivänä ehdin nauttia vain oman pihapiirin kauneudesta. Mutta ah, näimpä myös ensimmäiset pääskyset. Kesä on vihdoin täällä!

Tämä postaus on ennen kaikkea värikäs, sillä olen ottanut kuvia keväällä kukkivista sipulikasveista, joita pihapiirimme kukkapenkeistä löytyy. Sitten vain nauttimaan otoksista. 

Idänsinililja ja lumikello

Lumikello
Kukinta:       huhtikuu
Kasvukorkeus:  10-15 cm
Kasvupaikka:   aurinkoinen, puolivarjoinen
Väri:          valkoinen

Helmililja ja idänsinililja

Idänsinililja
Kukinta:       toukokuu
Kasvukorkeus:  15-20 cm
Kasvupaikka:   aurinkoinen, puolivarjoinen
Väri:          sininen

Helmililja
Kukinta:       toukokuu
Kasvukorkeus:  15-20 cm
Kasvupaikka:   aurinkoinen, puolivarjoinen
Väri:          sininen, valkoinen

Krookus

Krookus eli kevätsahrami
Kukinta:       huhti-toukokuu
Kasvukorkeus:  10 cm
Kasvupaikka:   aurinkoinen, puolivarjoinen
Väri:          valkoinen, keltainen, violetti

Tarhatulppaaneja

Tulppani
Kukinta:       touko-kesäkuu
Kasvukorkeus:  20-60 cm
Kasvupaikka:   aurinkoinen, puolivarjoinen
Väri:          useita värejä

Tulppani ja narsissi

Narsissi
Kukinta:        touko-kesäkuu 
Kasvukorkeus:   20-50 cm
Kasvupaikka:    aurinkoinen, puolivarjoinen
Väri:           valkoinen, keltainen

Sipulikasvit talvehtivat vararavintoa sisältävän sipulin avulla. Keväällä kukkivat sipulikasvit istutetaan syksyllä ennen maan routaantumista ja kesällä sekä syksyllä kukkivat lajit istutetaan keväällä maan lämmettyä. Sipulit istutetaan maahan kolme kertaa sipulin korkeuden verran ja istutustiheys on sama kuin istutussyvyys. Liian pintaan istutetut sipulit paleltuvat herkästi talvella. Sipulit ovat näyttävimmillään ryhmään istutettuna.

Kevättaskuruoho ja pystykiurunkannus

Keväisen luonnon päivänä pihanurmella kukki laajoina mattoina näyttäviä luonnonkasveja. Violettikukkainen on nimeltään pystykiurunkannus. Se kukkii aikaisin keväällä, on monivuotinen ja myrkyllinen emäkkikasvi. Valkoisena kukkiva kevättaskuruoho on kaksi- tai monivuotinen ristikukkaiskasvi. Se kukkii loppukeväästä kesän alkuun.

Kukkasterveisin

Hanska

Puuntaimia humisevan metsän toivossa,

Viime viikonloppuna olin apunaisena puunistutus hommissa. Alueella on ennenkin kasvanut metsä, mutta viime kesänä se kaadettiin ja metsänpohja muokattiin. Nyt oli korkea aika istuttaa tilalle uusi metsä, ennen kuin vatukot ja heinät valtaavat tilaa. Alueita oli neljä, joista puoleen istutettiin rauduskoivua ja puoleen metsäkuusta. Taimia oli yhteensä 4 900.

Istutusputki, taimivakka ja koivun taimia

Olin touhusta innoissani, sillä olen nähnyt puun istutusta vain telkkarista. Vihdoin pääsisin kokemaan, mitä isutus käytännössä on. Fyysistä työtä se on, eikä maastokaan ole mitään tasaista asfalttia. Meitä istuttaja oli neljä, joista yksi kokenut konkari. Me muut olimme täydellisiä keltanokkia, mutta halu oppia oli kaikilla kova. Taimien hurja määrä vain pelotti meitä. Mitä pidemmälle päivä kului, sitä ryytyneempiä olimme. Jalka ei tahtonut nousta ja kontillani olin useamman kerran päivän aikana, kun ei vain enää olisi jaksanut.

Taimet istutettiin mättäisiin

Taimet saapuivat maanataina, joten ne piti säilöä varjoisassa paikassa ja juuripaakkujen koskeutta piti tarkkailla, jotta ne eivät pääse kuivumaan. Kerran kuivuneesta potista ei meinaa kasvavaa kasvia tule, vaikka sitä kuinka kastelisi. Juuripaakkujen on siis pysyttävä tasaisen kosteina aina istuttamiseen saakka. Kosteustasapainosta on helpoin huolehtia, kun potit säilytetään pahvilaatikossaan.

Sekä kuusen että koivun taimet olivat yksivuotisia. Koivun taimet olivat pieniä nysiä, jotka eivät ympäristöstä juuri erottuneet. Kuuset sentään jo näyttivät kuusilta ja olivat silmäänpistävän räikeän värisiä. Kaikki taimet olivat terhakkaan näköisiä, joita oli ilo istuttaa. Ensimmäisenä kesänä taimet kasvattavat juurensa metsämaahan. Toivottavasti mahdollisimman moni taimi selviytyy kriittisistä ensimmäisistä vuosistaan ja kasvavat  vantteriksi rungoiksi.

Kuusen taimet käsitellään tukkimiehentäitä vastaan 

Istutus tapahtui niin, että taimivakka kerättiin täyteen taimia. Istutsputken suljettu kärki asetettiin  pystysuoraan keskelle mätästä. Putki painettiin maahan jalkapainikkeella. Pottitaimi tiputettiin putkeen ja putken leuat avattiin jalkapolkimella. Kun taimi on maassa, istutusputki nostetaan maasta samalla sitä kääntäen 90 astetta.  Istutusputken leuat kannattaa sulkea heti noston jälkeen, jotta putki pysyy mahdollisimman puhtaana. Jos putkeen kertyy multaa, potti ei tipahda maahan. Taimen tyvelle siirreään jalalla hieman maata, joka kevyesti tiivistetään paakun päälle. Lopuksi tarkistetaan, että taimi jää maahan pystysuoraan asentoon.

Työn lomassa ehti nauttia keväästä

Haluan vielä ilmoittaa/muistuttaa, että lauantaina 20.5. vietetään keväisen luonnon päivää. Monilla paikkakunnilla järjestetään ohjelmaa luonnon helmassa koko perheelle. Toki lähiympäristöstä voi ja kannattaa nauttia omatoimisetikin.

Taimiterveisin

Hanska