Laineilla Saimaalla,

Viikonlopun vietin Lappeenrannassa, yhdessä Suomen kauniista kesäkaupungista. Onko maassamme muita kuin kauniita kesäkaupunkeja? Mikä kaupunki on viihtyisä ja kotoisa myös talvella? No joka tapauksessa piipahdin Etelä-Karjalan maakuntakeskuksessa. Lauantai päivä oli vihdoin kesäinen, joten päätimme käydä Saimaan risteilyllä.

Alkumatkassa

Olisimme halunneet mennä saaristoristeilylle, mutta tuona päivänä oli tarjolla vain reissu kanavalle. Viimeksi olen päässyt kokemaan kanavaseikkailua Niilillä, joten hauskahan se on kokeilla Suomessakin. Saimaan Risteilyt Oy: n laivamatka kesti kaksi tuntia ja maksoi 20 €/hlö. Jos minulta kysytään, niin melko kallista lystiä tuo oli. Jos sää olisi ollut yhtään kehnompi, olisin sanonut: "Ei."

 Luukkaansalmen silta

Kaukaan tehdasalue

Lähdimme matkaan satamasta ja pääsimme istumaan laivan aurinkokannelle. Jos olisimme saapuneet paikalle yhtään myöhemmin, olisimme joutuneet tyytymään sisätiloihin, koska perässämme alukseen lappasi lauma venäläisiä turisteja. Minulla ei tietenkään ollut päälläni kuin t-paita ja aurinko porotti liki pilvettömältä taivaalta. Koko kesän olen säästynyt kärventymiseltä, mutta viime metreillä dekolteeni punertui kiitettävästi. Voi nahka parkaa!

Mälkiän sulku tyhjenee

M/S Saimaa Margareta kyyditti meitä muunmuassa Kaukaantehtaiden ja Kekkosen puiston ohi aina ensimmäiselle sululle asti. Mälkiän sulku on Saimaan kanavan korkein sulku ja sen putouskorkeus on 12,4 metriä. Saimaalta poistuttaessa koimme melkoisen pudotuksen ja palatessamme kohotuksen. Vaikka matka olikin melko lyhyt, oli se antoisa karuine kalliomaisemineen ja auringonpaisteineen. Suosittelen kokemusta erityisesti lapsiperheille.

 Kalliosaari

Sulku täyttyy

Illalla kävimme vielä syömässä ravintola Wolkoffissa. Jos haluat syödä hyvin ja fiinisti, käy ehdottomasti maistamassa  Wolkoffin tarjonta. Et taatusti tule pettymään!

Sataman vesisuihku

Laivaterveisin

Hanska

Metsämansikkaa pakkaseen,

 Metsä- eli ahomansikka (Fragaria vesca)

Metsämansikan lehti

Kylläpä viimeisestä kirjoituksesta on vierähtänytkin aikaa. Kesällä tosin on hyvä ottaa rennommin ja nautiskella hetkellisestä vapaudesta. Kyllä se arki sieltä kohta koittaa. Viime kirjoitukseni käsitteli puutarhamansikkaa, joten mikä olisikaan parempi idea kuin mansikan poiminta... En ole ennen säilönyt metsämansikoita, mutta sain aatteen työkaveriltani. Hän toi minulle pari minigrip pussillista pakastamiaan metsämansikoita ja ne antoivat kääretorttuun mukavan kirpeyden. Kokeilin niitä myös karpalokiisselin koristeena ja toimivat hyvin. Koska metsämansikka on pakastettuna kirpeä, sitä ei tarvitse paljoa. Sen takia juuri minigip pussit ovat hyviä kerta-annoksia.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium)

Onko tämä piippopaksupää?

Mökkimme lähettyvillä olevaan metsään on pari vuotta sitten tehty avohakkuu. Entisen metsänpohjan ovat valloittaneet niin metsämansikat, vadelmat kuin niittykukatkin. Paikka kuhisi elämää pörriäisten ja perhosten mudossa. Pari sisiliskoakin onnistuin havaitsemaan. Kun aloitin marjojen keruun, aurinko paistoi täydeltä terältä. Ennen kuin sain pienen astiani täyteen, vettä satoi kaatamalla. Tämä kesä on ollut yhtä auringon ja vesisateen kamppailua. Vaikka itseä välillä tämmöinen sää korpeaa, on luonto siitä selvästi nauttinut.

Joku monesta heinälajistamme

Jokin hopeatäpläperhonen

Sain mansikoita pakastimeen kahdeksan pussillista, joista jokaiseen laitoin 60 grammaa marjoja. Se riittänee ensimmäiseksi talveksi. Ensi keväänä nähdään, olisiko pussukoita pitänyt olla enemmän. Olin marjastamassa ehkä hieman liian myöhään, sillä osa mansikoista oli jo pehmeitä. Siitä ehkä johtui makea mansikan tuoksu, joka huumasi minut. Mansikan poiminta oli todella mukavaa, kun ei ollut itikoita ja välillä jokunen marja lipsahti omaan suuhunkin. Illalla löysin yhden punkin niskasta, mutta sen sai irrotettua helposti.

Seuraavaksi jään odottamaan reissua sieniapajille.

Sateen jälkeen taivahalle katsomaan jos jäät

Sateenkaariterkuin

Hanska

Epähedelmän lumoa,

Lauantaina alkoi yhtä äkkiä marjattamaan ja mietimme päämme puhki, mistä nyt tähän hätään mansikoita saisi. Torilta toki marjoja saa, mutta se olisi liian helppoa ja toriaika alkoi olla ohi. Kävimme kysymässä torin paikalliselta marjamyyjältä, onko heidän tilallaan itsepoimintamahdollisuutta. No tottahan toki heillä on. Myyjä soitti kotiin ja varmisti, että marjoja on vielä poimittavana ainakin yhden ämpärillisen verran.

Mansikka on epähedelmä

Niin päädyimme Taikapuuhun - Hyvän mielen marjatilalle. Taikapuu ei ole mikään pieni tila, sillä sieltä voi poimia niin mansikat, vadelmat, pensasmustikat, omenat, herukat, kirsikat, luumut, päärynät kuin marjatuomipihlajan marjatkin. Heidän erikoisuutena ovat vadelma-, mansikka- sekä pensasmustikkaviljelmät, jotka ovat kasvutunneleissa. Tämän lisäksi mansikoita ei suinkaan poimita maantasalta vaan rintakehän korkeudelta. Kätevää!

Malli mansikan kasvatuksesta 

Vielä raakoja mansikoita

Minä todella tykkään poimia itse omat marjani. Silloin tietää varmasti, kuinka laadukasta sato on. Samalla saa napsia makupaloja omaan suuhun ihan ilmaiseksi, jopa usein niin paljon, että lähtiessä on jo huono olo. Yleensä marja- ja hedelmätilat ovat kauniilla paikoilla. Taikapuussa törmäsin pitkästä aikaa räystäspääskysiin. Se oli "lintubongarille" iso juttu. Sato oli vasta kypsymässä, niin tällä kerralla keskityin enemmän poimimiseen. Tulevana viikonloppuna kypsiä mansikoita onkin jo todenteolla. Lauantaina valtaosa mansikoista oli vielä raakoja.

Vadelmien sesonki alkanee vasta viikon kuluttua. Joitakin kypsiä marjoja siellä täällä kasvustoa näkyi, mutta maistaa en niitä tohtinut, kun  isäntä tuli juuri silloin kanssamme jutustelemaan. Muuten olisin kyllä rohmunnut niistä muutaman.

 Rehevät vadelmakasvustot

Vadelma

Kotiin päästyämme söimme oitis mansikoita vaniljajäätelön kera. Sitten teimme puolitoista annosta perinteistä mansikkahilloa talven varalle. Muutaman rasian säilöimme pakkaseen ja loput söimme tuoreeltaan, koska niin nautittuna mansikka on mielestäni parasta. Vielä pitää käydä keräämässä toinen 10 kilon ämpärillinen mansikkaa pakkaseen, jotta sillä selviää ensi kevääseen. Miten sinä tykkäät syödä mansikoita ja mikä on mielestäsi paras marja?

Mansikkasaalis

Hillopurnukat jäähtymässä

Taikapuussa parasta on paikan siisteys, hyvälaatuiset marjat/hedelmät, joitakin marjoja voi kerätä sateella tunneleissa ja se, että viljelyssä ei käytetä kasvinsuojeluaineita. Jos asut Etelä-Savossa tai mökkisi on Mikkelin tai Pieksämäen maakunnissa, suosittelen ehdottomasti marjaretkeä Haukivuorelle Taikapuuhun. Ohikulkumatkalla olijat, voivat käydä poimimassa matkaeväät mukaansa. Tästä se marjastuskausi alkaa, joten nauttikaamme metsien ja puutarhojen antimista!

Maistuvin terveisin

Hanska

Kuvia Mustilan arboretumista,

Lupiinit & kotkansiivet taustalla

Lahokanto

Kesäkuu kului odotettua nopeammin ja heinäkuukin on jo puolessa välissä. Paljon olen ehtinyt tekemään ja osan kesälomastakin viettää. Kamera on kulkenut mukanani ja seuraaviin kolmeen blogitekstiin aiheet on jo haalittu. Pitäisi enää ehtiä muokkailla kuvat ja kirjoittaa tekstit, mutta näin kesällä tuntuu ajan olevan todella kortilla. Tiedän ajan puutteen olevan vain tekosyy, mutta eihän tämä mikään leipätyö ole.

Euroopanmarjakuusi

Purppurapihta

Viime kirjoituksessa lupasin palata vielä Mustilaan ja sen nyt toteutan. Vieläkään ette saa kuvia rhododendroneista eli alppiruusuista ettekä atsaleoista. Niiden aika on tuonnempa, kun on taas aika miettäa, mitä uutta tulevana suvena pihalleen hankkisi.

Jättituijametsässä

Kiviportaiden tunnelmaa

Tämän pitempään en aikaanne varasta. Kiitos, kun luit tämän lyhyen tekstin. Nyt ulos nauttimaan auringonpaisteesta, kun se vielä tovin valaisee pihamaata.

Vuorihemlokin versoja

Ruusu- ja helmiorapihlaja

Kesäterkuin

Hanska

Juhannusretki,

Pääsyliput ostettu

Tänä vuonna juhlin mittumaarittia hieman toisin. Perjantaina hoidimme kaikki perinteiset juhannus puuhat alta pois ja lauantaina oli aika lähteä kesäretkelle Mustilan arboretumiin. Olimme matkalla hieman yhdeksän jäljestä. Lauantai osoittautuikin mahtavaksi reissupäiväksi, sillä aurinko pilkisteli väliin ujosti pilven takaa. Sunnuntaiksi on povattu rankkaa sadetta.

Kartiovalkokuusen lajikkeita

Jättituijametsässä

Mustilan arboretum on 120 hehtaarin kokoinen puistoalue, jonka perusti A.F. Tigersted vuonna 1902. Alueella kasvaa satapäin puu- ja ruohovartisten kasvien lajeja. Itseäni kiinnostaa erityisesti havukasvit ja niitä puutarhasta löytyy lähes 100 lajia. Mustila tunnetaan kuitenkin parhaiten rhododendroneistaan ja atsaleoistaan, joita kasvaa yli 150 lajia ja lajiketta.

Hibatuija oli uusi tuttavuus

Lempipuitani ovat hemlokit sekä koreanpihta ja kumpiakin puistosta löytyi. Arboretumissa oli hienosti istutettu samoja lajeja laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Kävelimme muun muassa hemlokki- ja jättituijametsän sekä alppiruusulaakson halki. Kun tietä käveli puulajialueelta toiselle ja välillä eksyi pienemmille poluille, metsän tunnelma muuttui sitä mukaan. Aina ei voinut olla aivan varma siitä, missä maassa olimmekaan.

Vuorihemlokki

Uusi puututtavuus minulle oli purppurapihta, jämäkkä oksainen, oksat kiersivät tasaisesti runkoa ja kauempaa katsotuna kokonaisuus näytti harmoniselta. Siinä vasta kaunis puu!

Purppurapihta

Viisi mielestäni kauneinta havupuulajia ovat:

1. Kanadanhemlokki (Tsuga canadensis)
2. Koreanpihta (Abies koreana)
3. Purppurapihta (Abies amabilis)
4. Mänty (Pinus sylvestris)
5. Kataja (Juniperus communis)

Douglaskuusen kaarna kuin korkkia

Lisää postauksia reissulta on luvassa seuraavissa jaksoissa!

Havutervesin

Hanska